vapaa nro 1

Kerrankin on aikaa, niin täytyy tulla tänne päivittelemään kuulumisia!

Oikeastaan niissä ei paljoa päivittelemistä ole. Aika on mennyt töissä ja television ääressä MM-jääkiekkoa seuratesssa. Töissä on huippumukavaa olla, koska hommat alkaa jo mennä omalla painollaan, eikä tarvitse koko ajan miettiä, että teenköhän nyt jotain väärin. Työkaverit on hauskoja ja työpäivät menee kuin siivillä.

Vapaa-ajalla eloni on T-Y-L-S-Ä-Ä ! Ei ole mitään mielenkiintoisia mieskuvioita ja kavereidenkin työt menevät jotenkin niin hankalasti ristiin minun vuorotyöni kanssa, että ei ole oikeen ehtinyt hengaillakaan. Nyt tosin on tiedossa pidempi vapaa, joten ehkäpä kehittelemme tyttöjen kanssa jotain kivaa ja hauskaa!

Lähden nyt kiertelemään kirppiksiä, päivittelen tänne jos jotain löytyy :)

Soramonttuprinsessat

http://nyt.fi/wp-content/uploads/2012/03/soramonttuprinsessat.jpg

Katselin tuossa syönnin päälle televisiota ja siellä tulee yle tv 2 Soramonttuprinsessat. Sarja kertoo perheestä Gröönroos. Isä Make ja tytöt Jessica ja Marianne puuhailevat soramontturallin (jokkis) parissa. Kyseessä on jakso nro 1/10. Ihan kivan oloinen sarja. Tavallisia ihmisiä ja normaalia elämää. Ei liian sarjamainen, vaan hyvin realistisen oloinen. Vilpitön. Vaikka aihe ei sinäänsä minua kiinnosta, niin taidan jatkossakin katsoa tuota.

Blogin ikä 3 viikkoa - kävijöitä 3096

Taas on viikko pyörähtänyt eteenpäin ja blogin ikä on nyt jo täydet 3 viikkoa! Käyntejä blogissa oli äsken 3096. Viikkokävijämäärät on pysyneet hyvinkin tasaisesti noin 1000/viikko. Tällä viikolla päästiin näköjään noin sata enemmän. Mukava kun olette alkaneet kommentoidakin enemmän. Jos tulee mieleen jotain mistä haluaisitte kuulla, niin pistäkää tulemaan.

Olen pikkuisen miettinyt, että jos alkaisi kuvailla enemmän päivittäisiä pukeutumisia ja laittamaan kuvia, kiinnostaisiko? Nyt kevään tullessa alkaa varmaan myös liikuntamerkintöjä tulla enemmän. Käsitöitäkin on enemmän aikaa tehdä, kunhan harjoittelun saan päätökseen. Kesätyöhaun etenemisestä kertoilen kunhan se tilanne etenee. Jatkossakin varmaan olen säälittävä ja ikävöin entisen mieheni perään. Toivon ja toivokaa tekin, että pääsen siitä tyypistä yli ja löydän jonkun ihanan ja ihastun niin, että sukat pyörii jaloissa! Tosin sitten teille on tulossa kyllä siirappisia tekstejä, mutta ehkäpä me pärjäämme, jos niin onnekkaasti käy ;)

Kiitos teille jotka käytte lukemassa ja kuulemassa minun elämästäni juttuja!

rikas/köyhä

Katson sivusilmällä Inhimillinen tekijä -ohjelmaa ja siellä on vieraina Sanna Mämmi, life coach, nainen joka on aikoinaan menettänyt kaiken ja on nyt koonnut elämänsä uudestaan, sekä Marja-Liisa Manka joka on työhyvinvoinnin professori. Kolmantena vieraana on Peter Vesterbacka, eli mr. Angry birds. Puhelevat työn roolista Suomessa ja minkälainen on työn arvostus ja miten työ arvoittaa ihmistä.

Olen aika pitkälti samoilla linjoilla näiden juttelijoiden kanssa, mutta kaikkea en voi allekirjoittaa. Esim. Peter Vesterbacka sanoi jotenkin näin (ei sanatarkka lainaus), että hän on lopettanut työnteon jo vuosia sitten, että hän tekee vain asioita mistä tykkää. Että työn tulisi olla mukavaa ja kivaa.

Ihan kaunis ajatus ajatuksena, mutta kun ei tavistyöntekijä voi tehdä noin. Rahaa on pakko saada, joten työtä on pakko tehdä. Aika harvat varmaan tekevät työtä mitä rakastavat. Uskaltaisin  väittää, että useammat tekevät työtä sen vuoksi, että saavat palkkaa ja tekisivät mielummin jotain muuta, mutta kun on pakko elättää itsensä ja perheensä.

No mutta kai tässä on se ero miksi minä olen köyhä opiskelija ja valmistun pienipalkkaiseen työhön, enkä ole Angry birdsin Peter Vesterbacka, joka tienaa miljoonia.

Tunnevamma

En halua enää ikävöidä. Haluan pystyä jo elämään normaalia elämää. Tuntuu niin huonolta, kun toinen elää iloisena elämäänsä ja minä jäin sen meidän huonon suhteen muistossa roikkumaan.

Se ihminen vain oli minun paras kaveri, rakastaja ja nyt siitä on tullut pahin vihamies. Ei vihamies siinä mielessä, että oikeasti vihaisimme toisiamme, tai kumpikaan kumpaakaan, vaan siinä mielessä, että vihaan tätä tunnetta mitä koen nykyään lähes tauotta. No ehkä tauotta on liioittelua, mutta ihan liikaa kuitenkin.

Mitähän hittoa tässä voisi tehdä? Pitääkö minun oikeasti kohta koittaa jotain laastarisuhdetta? Pelkään, että satutan sellaisella itseäni lisää. Yhh, olen jotenkin viallinen tapaus, liian tunteikas. Tunnevammainen, se minä olen! :J

"oon rakastanut kerran, sain tunnevamman"

Elämänkaari

Pitäisi alkaa tehdä koulutehtävää. Kirjoittaa oma Elämänkaari. Poimia esiin tärkeitä asioita ja tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet siihen miten minusta on tullut tämä minä, joka nyt olen. Vetää jotenkin aina mielen matalaksi tällaisten isojen tehtävien alla, vaikka tiedän kyllä, että kun alan kirjoittaa, niin ei siinä kauaa mene. Nyt viritellä mieli käsittelemään ELÄMÄÄ.

"Elo ihmisen huolineen, murheineen,
Se on vain väliaikainen.
Elon hetki myös helkkyvin riemuineen,
Se on vain väliaikainen.
Tämä elomme loisto ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!

Tuoksu viehkeän, kauneimman kukkasen,
Se on vain väliaikainen.
Aika kultaisen, heljimmän nuoruuden,
Se on vain väliaikainen.
Sinun tyttösi lempeä kauneus,
Sekä huulien purppurapunerrus,
Ja hymynsä tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!

Hurma viinin, mi mieltäsi nostattaa,
Se on vain väliaikainen.
Ja heili, joka helyt sulla ostattaa,
Se on myös väliaikainen.
Tämä elomme riemu ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!

Tämä elomme riemu ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo - totta tosiaan -
Väliaikaista kaikki on vaan!"

Hyvä päivä!

No nyt on lääkelaskut käyty tekemässä ja läpi meni! Vaikka ne ei niin hankalia ole, niin silti aina pelottaa, kun koe tulee, että jos tekee jonkun typerän virheen ja siitä sitte karahtaa koko tentti. Lääkelaskutenteissä ei siis saa olla ainuttakaan virhettä tai sen joutuu uusimaan.

Jotenkin muutenkin tosi hyvä mieli ja tänään oli ihanan keväinen ilmakin. Ehkäpä tämä elämä ei olekaan niin ikävää, kuin välissä tuntuu.. :)

Nyt Twix käteen (ja suuhun ja masuun) ja sohvalle lepäilemään. Palaillaan myöhemmällä!