vapaa nro 1

Kerrankin on aikaa, niin täytyy tulla tänne päivittelemään kuulumisia!

Oikeastaan niissä ei paljoa päivittelemistä ole. Aika on mennyt töissä ja television ääressä MM-jääkiekkoa seuratesssa. Töissä on huippumukavaa olla, koska hommat alkaa jo mennä omalla painollaan, eikä tarvitse koko ajan miettiä, että teenköhän nyt jotain väärin. Työkaverit on hauskoja ja työpäivät menee kuin siivillä.

Vapaa-ajalla eloni on T-Y-L-S-Ä-Ä ! Ei ole mitään mielenkiintoisia mieskuvioita ja kavereidenkin työt menevät jotenkin niin hankalasti ristiin minun vuorotyöni kanssa, että ei ole oikeen ehtinyt hengaillakaan. Nyt tosin on tiedossa pidempi vapaa, joten ehkäpä kehittelemme tyttöjen kanssa jotain kivaa ja hauskaa!

Lähden nyt kiertelemään kirppiksiä, päivittelen tänne jos jotain löytyy :)

Työkengät

Minun pitäisi hankkia kunnon työkengät. Ne on vaan niin tolkuttoman rumia, että surettaa aivan. Tietäisikö joku nättejä työkenkiä hoitotyöhön? Rumuuden lisäksi kunnon työkengät maksavat kauheasti. Esim. alla näkyvä Schollin New Lisabon kenkä on hinnaltaan 95 euroa ja ulkonäkö saa juoksemaan karkuun vielä hintaa enemmän.

Brandos.fi - scholl

Kengän tulee olla oikeasti hyvä jalassa, koska käytännössä lähes koko työvuoro ollaan seisten. Lisäksi lisärumuutta tuo se, että itse haluan (ja taitaa moni työpaikkakin vaatia), että kengässä on nilkkaremmi ts. remmi joka kiertää kantapään takaa. Remmi on siinä mielessä ehdoton, että kun hoitotyössä on vaikka potilaan nostoja tai pesutiloissa liukkaalla lattialla oloja, niin on pystyttävä luottamaan, että kenkä pysyy jalassa. Kesätyöhaastattelussa kysyin työpaikan kantaa työkengistä ja siellä on käytössä sääntö, joka vaatii joko nilkkaremmin tai sitten kengän takaosan on oltava sen verran korkealla, että se tukee kantapäätä. Hän sanoi myös, että Crocsit (aidot ja kopiot) ovat sallittuja ja monella onkin käytössä sellaiset. Alkaa loppua usko ja toivo tämän asian suhteen. Kai täytyy ostaa jotkut susirumat mummosandaalit.. Pikkuisen olen miettinyt, että jos ostaisi jotkut kivan väriset aidot Crocsit? Ne olisi helppo pitää puhtaana, eivät maksa omaisuuksia (n. +/-40 euroa mallista riippuen crocs.fi -sivulla) ja ainakin näin nettiä selailemalla ihan hyvinä ihmiset ovat niitä pitäneet. Alla kuvia muutamista malleista.

crocs.fi - Baya

crocs.fi - classic

crocs.fi - classic hello kitty flowers

Sain kesätöitä!!!

Sain sen kesätyöpaikan ja saan olla koko kesän! Tositosi hyvä mieli! Jee!

Kesätyöhaastattelu

http://3wordsfor365.files.wordpress.com/2012/03/nervous-girl.jpg

Jännittää! Kesätyöhaastattelu nimittäin! Se on tänään klo 13. Iiks. Aiemmin en jännittänyt tätä yhtään, olin vain tosi innoissani, että pääsen haastatteluun tuonne, koska sinne on ainakin "oikeisiin töihin" hankala päästä, kun se on niin suosittu. Nyt pitäisi osata vähän höllätä ja saada tämä jännitys pois. Kukapa sitä osaisi itsestään hyvää kuvaa antaa jännittyneenä? 

Toisaalta kun järjellä ajattelen tätä asiaa, niin ei se mikään maailmanloppu olisi vaikka en pääsisi tuonne. Olen melko varma, että minun entinen harjoittelupaikka ottaa minut ilomielin vastaan, joten tuskimpa ilman töitä joudun kesää olemaan. Muutenkinhan hoitoalalla on hyvä työtilanne, joten ei huolta siinäkään mielessä.

Nyt musiikkia soimaan, meikkiä naamaan ja valmistautumaan tuohon koitokseen!

Harjoittelun arviointi

Arviointi takana ja oikein hyvää palautetta sain ohjaajalta ja opettaja vaikutti tyytyväiseltä kuulemaansa. Olen saanut monipuolisesti harjoitella erilaisia sairaanhoitajan tehtäviä osastolla. Aika suuri pääpaino on ollut erilaisilla lääkkeillä, koska ohjaajani on yksi heistä, joka vuorollaan jakaa osaston lääkkeet. Sekä tietenkin erilaisia iv-antibioottien sekoituksia on ollut paljon joka päivä, huolimatta siitä onko lääkkeenjakovuoro vai ei. Tuolla osastolla (ja koko sairaalassa) ollaan siirtymässä uuden Effica -järjestelmän piiriin ja Effica-koulutukset ovatkin pyörineet pitkin viikkoja. Olen itse menossa ensi viikolla ohjaajani mukana tuohon koulutukseen. Olen vain kuunteluoppilaana ja ohjaajani saa toimia koneella, mutta olen silti todella tyytyväinen, että pääsen mukaan näkemään uuden järjestelmän ja kuulemaan ne uudistukset suoraan kouluttajalta.

Harjoittelua on jäljellä enää 2 viikkoa ja sitten olisi aika palata koulun penkille istumaan, blaah. Pidän niin paljon enemmän tuosta "kenttätyöstä", kuin koulussa istumisesta, mutta ymmärtäähän sen, että teoriatietoa täytyy saada, että voi alkaa sitä soveltaa käytännössä. Pidän kuitenkin opiskeluistani ja odotan jo innolla sitä, kun valmistun sairaanhoitajaksi n. 1,5 vuoden päästä. Toisaalta tuosta valmistumisajankohdasta ei ole kyllä mitään varmuutta, kun se on niin monen muuttujan summa tai lähinnä varmaan vain yhden,  eli opinnäytetyön. Entiseltä harjoittelupaikaltani oli otettu yhteyttä koululle ja tarjottu paria kehityskohdetta opinnäytetyöksi, mutta en oikein innostunut aiheista, vaikka sinne olisi tietenkin helppo se oppari tehdä, kun tuntee aika hyvin talon ja henkilökunnan jo valmiiksi. Voihan olla, että joku muu valitsee jomman kumman kohteista itselleen. Olen vain huomannut, että luokassamme on trendinä sellainen, että vanhustyö ei tunnu kiinnostavan. Itseni lisäksi ei ole kuin pari henkilöä, jotka ovat tuoneet julki sen, että tahtoisi työskennellä vanhusten parissa. Tottahan on, että vanhustyö voi olla melkoisen kuormittavaa, koska he ovat jo elämän loppupuolella ja hyvin usein monisairaita ja parantuminenkaan ei ole niin sanottua, kuin vaikka nuorilla. Onneksi on vielä aikaa miettiä tuota opinnäytetyön aihetta tovi. Syksyllä sitä pitäisi sitten päättää ja aloittaakin jo.

Olen vielä harjoittelupaikalla ja työhommat jatkuu tuossa 15 minuutin kuluttua, kun ohjaaja palaa asioiltaan. Piti päästä purkamaan tuota arviointihommaa, kun jännityskin laukesi. Jospa nyt lopputyöpäivän pysysi ajatus kasassa. Palaillaan myöhemmin! :)

rikas/köyhä

Katson sivusilmällä Inhimillinen tekijä -ohjelmaa ja siellä on vieraina Sanna Mämmi, life coach, nainen joka on aikoinaan menettänyt kaiken ja on nyt koonnut elämänsä uudestaan, sekä Marja-Liisa Manka joka on työhyvinvoinnin professori. Kolmantena vieraana on Peter Vesterbacka, eli mr. Angry birds. Puhelevat työn roolista Suomessa ja minkälainen on työn arvostus ja miten työ arvoittaa ihmistä.

Olen aika pitkälti samoilla linjoilla näiden juttelijoiden kanssa, mutta kaikkea en voi allekirjoittaa. Esim. Peter Vesterbacka sanoi jotenkin näin (ei sanatarkka lainaus), että hän on lopettanut työnteon jo vuosia sitten, että hän tekee vain asioita mistä tykkää. Että työn tulisi olla mukavaa ja kivaa.

Ihan kaunis ajatus ajatuksena, mutta kun ei tavistyöntekijä voi tehdä noin. Rahaa on pakko saada, joten työtä on pakko tehdä. Aika harvat varmaan tekevät työtä mitä rakastavat. Uskaltaisin  väittää, että useammat tekevät työtä sen vuoksi, että saavat palkkaa ja tekisivät mielummin jotain muuta, mutta kun on pakko elättää itsensä ja perheensä.

No mutta kai tässä on se ero miksi minä olen köyhä opiskelija ja valmistun pienipalkkaiseen työhön, enkä ole Angry birdsin Peter Vesterbacka, joka tienaa miljoonia.