Love is in the air ??

Minä olen pikkaisen ihastunut!

Tapasin tämän miehen jo talvella (kirjoitin siitä tänne blogiinkin) ja olemmekin tuon jälkeen vaihdelleen kuulumisia säännöllisen epäsäännölllisesti Facebookissa. Nyt viime viikkoina hän on kuitenkin alkanut lähestyä minua hieman enemmän. Ilmassa on ainakin minun puoleltani ihastumista! Pitää nyt katsoa mihin tämä johtaa... Hyvältä tuntuu kuitenkin!

(c) http://goabove.com/STENCILS/Playground_love_girl_vert.jpg

vapaa nro 1

Kerrankin on aikaa, niin täytyy tulla tänne päivittelemään kuulumisia!

Oikeastaan niissä ei paljoa päivittelemistä ole. Aika on mennyt töissä ja television ääressä MM-jääkiekkoa seuratesssa. Töissä on huippumukavaa olla, koska hommat alkaa jo mennä omalla painollaan, eikä tarvitse koko ajan miettiä, että teenköhän nyt jotain väärin. Työkaverit on hauskoja ja työpäivät menee kuin siivillä.

Vapaa-ajalla eloni on T-Y-L-S-Ä-Ä ! Ei ole mitään mielenkiintoisia mieskuvioita ja kavereidenkin työt menevät jotenkin niin hankalasti ristiin minun vuorotyöni kanssa, että ei ole oikeen ehtinyt hengaillakaan. Nyt tosin on tiedossa pidempi vapaa, joten ehkäpä kehittelemme tyttöjen kanssa jotain kivaa ja hauskaa!

Lähden nyt kiertelemään kirppiksiä, päivittelen tänne jos jotain löytyy :)

Ei menny niinku Strömsössä

Tämä päivä ei alkanut kovin hyvin. Lähdimme kavereiden kanssa kaverin autolla ostoksille. Tarkoituksena oli viettää oikein kunnon aivot narikkaan -shoppailureissu ja käydä syömässä hyvin ja nauttia mitä parhaasta seurasta.

Noh, ehdimme ajella sen verran, että kaikki neljä neitokaista olimme kyydissä ja lähdettiin ajamaan hieman syrjemmällä sijaitsevaan Bauhaussiin. Yhtäkkiä kaverin auto alkoi hyytyä, vauhti laski 80 -> 70 -> ja lopulta ajoimme 60km/h vauhtia ja muut hermostuksissaan ohittelivat meitä. Kaveri painoi kaasua minkä pystyi, mutta mikään ei auttanut. Käännyimme sitten levähdyspaikalle ja kun auto sammutettiin, niin aloimme tuntea outoa, pistävää hajua. Voi ei!

Ei auttanut muu kuin soittaa minun entiselle miehelleni (ymmärtää autoista ja on vapaalla) ja hän tuli paikalle auttamaan. Hetken konepellin alla vietettyään ja autoa kierrettyään hän epäili, että vika olisi ehkä jarruissa ja tarjoutui ajamaan auton takaisin kaupunkiin ja me ajoimme hänen autollaan perässä. Kaverin auto pääsi huoltoliikkeeseen ja me pääsimme koteihimme. Että se siitä shoppailureissusta ja jouduin vielä tuota yhtäkin näkemään noin ihan kasvokkain, blaah.

Taidan nyt sitten ottaa koiran ja lähteä tuonne aurinkoon ulkoilemaan ja hakemaan positiivista aurinkoenergiaa!

Sairaalassa, osastolla

Tänään oli ensimmäinen työpäivä sairausloman jälkeen ja kyllähän oli taas kaikki niin hakusessa ja ei millään meinannut pysyä rytmissä. Meillä tuolla osastolla on kuitenkin hyvin kiire jatkuvasti ja pitäisi pystyä toimimaan  hyvinkin vaistonvaraisesti. Vaiston varassa toimiminen ei oikein onnistu, jos ei muista mistä katetrointivälineet tai avopaidat löytyvät, vaan joutuu etsimään niitä pitkin varastoja. Nojoo, jospa tämä tästä taas alkaa rullata paremmin.

Olen noin puolivälissä sairaanhoitajaopintojani ja juuri nyt tuntuu, että valmistumiseen on vielä ainakin se pieni ikuisuus. Vaikka toisaalta, kun katsoo aikaa taaksepäin, niin tuntuu, että ihan juurihan tämä koulutaival alkoi, että ehkäpä se valmistumispäivä tulee vielä joskus, pian..

Vähän työaiheista kevennöstä päivään (vrt. mammogarafia)

Säälittävää

Kyllä nyt täytyy myöntä, että olen todella säälittävä. Olen koko illan odottanut, että entinen mieheni soittaisi tai laittaisi viestiä. Mitään ei ole kuulunut. Mitenhän voin olla näin heikko ja tyhmä? En edes haluaisi ajatella koko ihmistä, niin silti huomaan ikävöiväni häntä.

Päivät menee ihan kohtuullisesti ja tänään kun on tuo pikkutyttö (kummityttö) ollut täällä minun luona, niin en ole edes miettinyt entistä miestäni. Nyt kuitenkin kun yksikseni istuskelen näin illalla ja katselen televisiota ja neulon, niin vähän väliä huomaan ajatusteni karanneen taas johonkin miten meillä oli tapana tehdä tai että tarvitsisin apua jossain digiboksin jumituksessa tai ihan mitä vaan. Näköjään saan mielleyhtymiä häneen nyt ihan kaikesta. Onnekseni olen kuitenkin pystynyt olemaan itse ottamatta yhteyttä. Nyt kello onkin jo niin paljon, että hän on nukkumassa ja tiedän, että tänään ei enää tulla olemaan yhteydessä.

Voisinkohan saada jonkunlaisen aivojen tunneosion nollauksen? Resetoinnin? Pääsisi aloittamaan puhtaalta pöydältä ja voisi ehkä olla joskus onnellinenkin. Sillä eihän onneni tiellä ole mitään muuta kuin minun oma irtipäästämisen osaamattomuuteni. Itse minä olen nyt se suurin viholliseni.

Villasukka on muuten ihan kohta valmis. Kärkikavennusta teen juuri. Taidan neuloa sukan loppuun ja sitten tuonne tuon ihanan pikkutytön viereen nukkumaan!

Yksinäisyys ja ikävä

Jokainen kokee varmasti yksinäisyyden eritavoin, omalla tavallaan. Minä usein pidän yksinäisyydestä. Viihdyn omissa oloissani vapaa-ajallani.

Juuri nyt kuitenkin on pahalla tavalla yksinäinen olo. Yksinäisyys tuntuu aivan fyysisestikin, kädet ovat kylmät ja kärsivarsien ihoa on kun koskee, niin iho on kelmeä. Tarvitsisi kainalon johon mennä lämmittelemään ja jonkun jota halata juuri nyt. Jonkun joka saisi minut tuntemaan itseni hyväksi ihmiseksi ja kertoisi, että olen tärkeä.

Ikävöin entistä miestäni. En kyllä edes tiedä ikävöinkö oikeasti häntä vai ikävöinkö sitä, kun voi viettää lauantai-iltaa jonkun seurassa ja että olisi joku jolle purkaa asioita. Kaipaan niin kovasti sitä, että olisin jollekkin JOKU ja että minulla itselläni olisi JOKU.

Kaikkihan se on omasta toiminnasta ja ajatuksista kiinni, ei saisi päästää tämmöistä ikävöintivaihdetta päälle, kn tämä on niin hankala saada kytkettyä pois. Menee vain masenteluksi ja muisteluksi kaikki. Pitäisi keskittyä hyviin asioihin ja alkaa suunnitella tulevaisuutta.

Tulevaisuus. Mitähän toivon tulevaisuudelta? No varmaan ensinnäkin pitäisi valmistua koulusta. Opiskelen siis sairaanhoitajaksi. Pidän kovasti opinnoistani ja olenkin ihan hyvä hommassani. Kunhan pääsisin tästä entisestä miehestäni tunnetasolla yli, niin voisin alkaa haaveilla uudesta suhteesta. En uskokkaan, että viettäisin yksin tulevaisuuttani, mutta juuri nyt vielä tuntuu erittäin vieraalta ajatus jostakin muusta miehestä. No onneksi tässä on aikaa ja koko elämä jäljellä.

Ensi viikolla on tiedossa illanistujaiset tyttöporukalla. Eiköhän sitten saa mielialaakin nostatettua!

Nyt jos vielä hetkeksi palailisi neulomuksien pariin. Ensimmäinen sukka on kantapäävaiheessa, kyllä tämä tästä!