Niin se pian muuttuu

Viime päivityksessä menin kehumaan, että olen ihastunut. No olen edelleen, mutta vaikuttaa nyt siltä, että tämä ihastuksen kohde ei kuitenkaan olekaan minusta.. Tai en tiedä, voi ollakin, mutta en ymmärrä tuollaista touhua, että yhtäkkiä tulee useampi päivä ettei pidetä mitään yhteyttä. Täytynee pistää koko henkilö pois ajatuksista. Hus pois minusta!

Liian pieni, liian heikko, laastarisuhde?

Tuntuu siltä, että olen tähän elämään liian pehmeä ihminen. En jotenkin osaa suhteutua asioihin riittävän karskisti, vaan otan kaiken liian tunteella. Vaikeuttaa elämää, kun joka asiasta alka surettaa tai jatkuvasti on ikävä.

Olisi niin helppoa, kun osaisi vaan unohtaa tuon entisen. Ei tarvitsisi kokea tätä ikävää ja vielä hävetä sitä, että ikävöi. En tiedä mikä siihen auttaisi? Pelottaa, että minulta menee koko elämä ohi, kun ikävöin vain hänen peräänsä. Varsinkin, kun meidän suhde ei edes ollut mikään "hyvä", jos näin voi sanoa. Minulla oli usein tosi surkea olla ja paha mieli. Sekin tässä vielä haraa vastaan, että tiedän, että en haluaisi edes takaisin siihen suhteeseen ja silti ikävöin!

Tarvitsisin kunnon potkun persiille, että saisin jotain tolkkua tunneasioihini! Kaverini ehdotti ns. laastarisuhdetta. Pitäisi kuulemma hankkia joku lohduttaja ja sen avulla pääsisin yli. Mutta tiedän, että minun kohdalla se ei toimi. Minulla oli yksi mies joka piiritti minua tuossa vuoden vaihteen tienoilla ja koitinkin tapailla häntä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun sydän on vielä toisaalla.

Viikonlopuksi ajattelin, että jos perjantai-launtai yön olisin töissä (sain ihan palkallisen työvuoron, wuhuu) ja jos lauantaina kävisi katselemassa mitä tuo yöelämä tarjoaisi tuolla ravintolamaailmassa. Jospa siellä olisi odottamassa joku mukava mies joka saisi minun huomioni kiinnitettyä..

Kännykkää ja neulontaa

Tuossa kun jatkoin aiemmin mainitsemiani villasukkia, niin sain mieleeni ajatuksen, että tuleva kännykkäni saisi olla väriltään valkoinen, kiiltävän valkoinen. No sukat jäivätkin sivuun ja nappasin läppäärin syliini ja aloin etsiä valkoisia vaihtoehtoja.

Nokia Lumia 800 ja Nokia N9 tuntuivat olevan ne minun nokiavaihtoehtoni, mutta pettymys oli suuri, kun huomasin, ettei kumpaakaan saa, ainakan tuon pikaetsinnnän perusteella, valkoisena. Löytyi kyllä muita värejä, mutta valkoinen puuttui.

iPhonen saisi kyllä valkoisena. Samsungeja aloin sitten selailla ja kuten aiemmin kerroin, niin oma Samsungtuntemukseni on todella lapsenkengissä. Sain aloittaa ihan uuden maailman Androidien ja suorittimien nopeuksien kanssa. Kiinnostavan oloinen vaikutti olevan Samsung Galaxy S II. Tätä pidän ykkösvaihtoehtona nyt. Maanantaina lähden koekokeilemaan sitä johonkin liikkeeseen. Jos puhelin tarttuu mukaan, niin lisäilen kuvia, jos ei niin kerron miksi ei.

Nyt takaisin neulomuksen pariin ja hauduttelemaan Samsungiin siirtymistä!