Lauantaisauna

Lähdempä kaverille saunomaan ja maistelemaan muutamat "saunasiiderit". Eihän sitä tiedä vaikka innostuttaisiin vielä lähtemään yöelämää katselemaan.. No ehkä ei, mutta.. :) Palaillaan huomenna!

Hyvä ruoka, parempi mieli?

Mukava päivä pitkästä aikaa. Tuntuu hyvältä. Harjoittelussa oli aivan huippukiva päivä. Ei edes tapahtunut mitään erityistä, mutta jostain syystä oli mukavaa. Ehkä se johtui harjoittelupaikan ruokalan huippuhyvästä ruuasta, lohikeitosta! Voi nam, ihanaa maitoon keitettyä lohikeittoa, TODELLA hyvää.

Ajattelin leipoa jotain keksejä tänään. Pitäisi katsella joku naminamiohje jostakin. Viimeksi kun tein keksejä, niin niistä tuli kivikovia ja mauttomia. Tuli vähän paha mieli. Nyt pitää toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä (ei uskovaisesti), että onnistuisi löytämään hyvän ohjeen ja osaisi noudattaa sitä sen  verran hyvin, että saisi illalla herkutella lämpimiä suklaakeksejä ja kylmää maitoa.

Nyt kuitenkin hetki kouluhommia, sitten keksiohje pitää etsiä jostain ja sitten kaupan kautta leipomaan. Laitan kuvia kekseistä illalla, mikäli ovat julkaisu(/syömä)kelpoisia!

I-L-O

JEE; jotain iloa tähänkin kurjuuteen! Olin saanut vitosen, eli parhaan numeron, yhdestä 6 opintopisteen kurssista. Tein hirveästi töitä tuon kurssin eteen ja olin tosi kiinnostunut aiheesta. Loppuviimeisenä piti tehdä terveydenhoitajille haastatteluja ja niistä koota sellainen 5 sivuinen esseekooste. Hiki hatussa värkkäsin sitäkin ja tuntui, etten saa ikinä valmiiksi ja muotoilutkin meinasivat tuottaa ongelmaa. Nyt on kyllä tosi tyytyväinen olo ja mielialakin nousi HURJAN PALJON! Nyt nukkumaan hyvällä mielellä, jes!

Finaalien ilta (Putous, UMK)

Pitää kai minunkin yksi Putous -postaus tehdä. Alkukaudesta en jaksanut seurailla ohjelmaa, kun tuntui, että mukana oli niitä väkisellä väännettyjä mukahauskoja hahmoja. Kaiken rehellisyyden nimissä on kuitenkin pakko myöntää, että kyllä nämä nyt jäljellä olevat Usko Eevertti ja Leena Hefner os. Herppeenluoma on hauskoja hahmoja. Usko Eevertti koittaa muka pysyä siveänä ja muka kauhistelee aina rivouksia, mutta silti itse vääntää näitä lausahduksiaan  mm. Arvon penaali ja pussi nuudelia. Voivoi. Eihän ne yksittäisinä hauskoja ole, mutta kun yhdistetään hahmo; pappi ja vielä minkä näköinen(!), joka näitä lausahtelee jatkuvalla syötöllä, niin kyllä iskee! Leena Hefner os. Herppeenluoma taas on niin tyrkky ja innostuu aina miehistä ja kaikki on aina niin Hirrrveen, hirrrveen suurta, ja suu vaan tekee ees-taas liikettä. Myös Leenan ulkonäkö on niin kamala! Huvittavassa mielessä kamala siis. Pömppömasu, leoparditrikoot, hiuspöheikkö ynnä muu.

Eiköhän sieltä ole hauska finaali tulossa!

Ps. Siellä näkyy olevan tänään myös Uuden musiikin kisa -finaali tulossa. En ole kyllä yhtään katsonut tuota aiemmin, mutta ehkäpä sen voisi vilkaista?

Kirjat

Olen viime aikoina herätellyt eloon vanhaa harrastustani, lukemista. Sain inspiraation siitä, kun tuttavani suositteli minulle Paulo Coelhon tuotantoa ja päätinkin eräällä foorumilla kysellä kanssakirjoittelijoiden mielipiteitä ko. herran tuotannosta ja sain niin mielenkiintoisen ristiriitaisia kommentteja, että pakkohan se oli ottaa itse selvää minkälaisista opuksista olikaan kyse.

Valitsin esikois-Coelhokseni Alkemistin. Alkemisti oli ihan kivaa luettavaa, kevyttä, satua. Jokainen asia ja tilanne mitä siinä käytiin läpi, oli kuitenkin sellaisia mitä voi jokaisen Maija tai Matti Meikäläisen elämässä tapahtua ja/tai tuntea ihan täällä Suomessakin.

Koitin poimia tekstistä mieleeni "oppeja" ja eräs mitä mieleeni jäi oli jotain tämän suuntaista: onnellinen on se joka elää hetkessä, ei murehdi mennyttä, eikä pelkää tulevaa, vaan osaa tarttua hetkeen. Tätä olenkin yrittänyt painaa mieleeni ja muistaa sen kun pelkään yksin tulevaa tai kun unohdun muistelemaan ja ikävöimään menneitä asioita.

Seuraava Coelhoni minulla jo odottaa lukemistaan. Se on Veronica päättää kuolla. Tästä kirjasta en oikein osaa vielä odottaa mitään, mutta toivon todella, että se on hyvä, ei liian ahdistava, mutta kuitenkin todellisen tuntuinen. Kirjoittelen vaikkapa mielipiteeni kirjasta sitten, kun sen saan luettua.

Nyt, Alkemistin jälkeen ja ennen Veronicaa, minulla on kesken Tuomas Kyrö Mielensäpahoittaja. Ja voi onnellisuus sentään miten hauskaaa luettavaa! Hieman skeptisesti tartuin tähän kirjaan, mutta ei ole tarvinnut katua. Ainut mikä harmittaa, on se, että kirja onkin jo yhtäkkiä loppumassa! Suosittelen kaikille, tämän jaksaa lukea sellainenkin, joka ei yleensä lue, sillä kirja on nopealukuinen eikä edes paksu.

Lukuterveisin - Tietynlainen S