Tänään on ollut taas niin toivottoman ikävä. Meillä on ollut entisen
kanssa tapana aina pääsiäisenä käydä jossain reissussa. Viime vuonna
oltiin Tallinnassa, sitä aiempana Tukholmassa. Tänä vuonna olen yksin
kotona.
Lainasin Tommy Hellstenin kirjan Virtahepo olohuoneessa ja nyt aloittelen lukemaan sitä. Tuo on sitä ns. elämäntaitohömppää, mutta pakko tässä on ottaa kaikki keinot käyttöön, että pääsisi eron jälkeen jaloilleen. Tässä kuuluisi oppia tuntemaan itseään ja syitä siihen miksi tarrautuu johonkin ihmiseen/asiaan jne. Ymmärtämällä irti, tms.
Olikin erään lukijan kanssa "puhetta" taannoin, että suhteen ylipääsyn aika olisi puolet suhteen pituudesta. Minulla alkaa olla erosta kohta puolisen vuotta, eli jäljellä olisi tuolla puolikaslogiikalla sellaiset 2 vuotta. EEeeei! En jaksa. Pitää olla onnellinen, ettei meillä ole lapsia, sillä sehän tarkoittaisi, että täytyisi olla tuon yhden kanssa loppuelämä yhteyksissä. Joutuisi seuraamaan, kun hän hankkii uuden puolison ja jatkaisi onnellisena elämää. Ja minä vain ikävöisin, ilmeisesti.