huonon päivän ilta

On niin epäonnistunut ja surkea fiilis. Ei auta edes ajatus siitä, että huomenna on viimeinen harjoittelupäivä. Olen vältellyt karkkia ja muita turhia höttöhiilareita, mutta tänään ostin karkkia ja vaaleita sämpylöitä. Kai sitä näin huonona päivänä saa vähän herkutella?

Nyt iltapesuille, sitten subilta illan Iholla ja sen jälkeen suoraan untenmaille!

Tunteet pinnassa

Ompa rankka ilta tänään. Ensin the voice of Finlandissa Jesse esitti Jipun Piiloon ja se nosti mieleen aikoja kun entiseni kertoi pettäneensä minua. Linkitinkin aiemmin tuon biisin Jipun esittämänä tänne. Nyt sitten pystyin samaistumaan Iholla Marian tuskaan, vaikka ei edes käynyt ilmi mikä heidän kriisinsä oli. Reinolla sattui olemaan taas tuo kaulahuivikin kaulassa millainen entiselläni on. Kun tämän illan Iholla loppui, niin lopputekstien aikana soi Chisu - Lähtö, joka on biisi mitä kuuntelin todella paljon, kun äitini kuoli. Nyt on tunteet pinnassa!

 

"Oi kultaisin tää on kylmä maa, et sydäntäs palelluttaa saa. 

Niin tahtoisin kanssas kulkea ja pahalta silmäs sulkea. 

Mut viereltäin mun täytyy nyt sun kääntyä pois. 

Sun taivaalles laulan auringon, sun kasvoilles kuutamon. 

Sun sydämes olkoon karttasi, sun muistosi sun kotisi. 

Siel ootan sua ainiaan."

illan iholla

Voi ei, luin Iltalehden sivuilta paljastuksen illan Iholla -jaksosta. Reino Nordin tunnustaa kuulemma jotain joka johtaa aviokriisiin. Oksettaa jo valmiiksi. Eilen jo sain tuosta Reinosta juurikin entiseni mieleen ja voi yökötys, jos tuo Reinokin on pettäjä vielä tuon muun käytöksensä lisäksi. Reinolla oli vielä eilisen jaksossa samanlainen kaulahuivi kuin entiselläni. Onkohan Reino ja minun entinen sama henkilö, nimi ja kasvot vain muuttuu aina välissä? Persoonallisuus ja käytös on niin samaa. Hyi..

Surusilmä

http://images1.wikia.nocookie.net/__cb20101009044512/sonicfanon/images/b/bf/Sad-face.jpg

Ääh, liikutuin jotenkin tosi paljon tuosta tämän illan Satuhäistä. Nyt itkettää ja tuntuu ihan mega-yksinäiseltä. Tuntui toki ihanalta nähdä onnellisia ja rakastuneita ihmisiä, mutta olen jotenkin niin huono ihminen, että tulin ihan kateelliseksi siitä. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että minä olen surullinen ja yksinäinen. Ähh, en edes oikeasti ajattele noin. Minusta on tulossa katkera ja surullinen ihminen.

Läheisriippuvuus

Olen niin kyllästynyt haikailemaan entiseni perään ja ikävöimään häntä tai meidän yhteistä aikaa tai mitä lie.. Luin tänään jostain naistenlehdestä kirjasta nimeltä Virtahepo olohuoneessa. Kirjan on kirjoittanut Tommy Hellsten. Kirja on tällainen ns. elämänhallintaopas ja olen hieman epäileväinen aina näitä opuksia kohtaan, mutta aihe on niin minulle sopiva, että päätin laittaa kirjan varaukseen kirjastosta. Aihe nimittäin on läheisriippuvaisuus.

Minä varmaan olen tuollainen läheisriippuvainen. En jotenkin uskalla enkä osaa päästää irti entisestäni vaikka kaikki järki sanoo, että pitäisi unohtaa koko mies ja juosta kovaa toiseen suuntaan. Olen ihan varma, että jos pääsisin yli hänestä, niin olisin todella paljon tyytyväisempi elämääni. Toivon ainakin. Toivoisin, että elämäni olisi iloisempaa ja onnellisempaa.

Onneksi tänään sain ihania ja mahtavia uutisia, kun kävin kesätyöhaastattelussa ja sain paikan. Saan aloittaa osa-aikaisena jo huhtikuussa ja jatkaa aina tuonne elokuun loppuun saakka. Kirjoitan paremmalla ajalla tarkemmin mitä työ tulee pitämään sisällään. Nyt siirryn tv:n ääreen neulomaan ja olemaan yksinäinen läheisriippuvainen, höh.

Satuhäät Anne ja Peter

Ompa vähä erikoinen satuhäät tänään. Vähän surumielinen. Mutta semmoistahan se elämä on. Jaksossa on Anne Savioja ja Peter Simu menevät naimisiin. Nyt vielä televisiota tarkemmin ja sitten aikaisin nukkumaan. Huomiseen!

Blogin ikä 3 viikkoa - kävijöitä 3096

Taas on viikko pyörähtänyt eteenpäin ja blogin ikä on nyt jo täydet 3 viikkoa! Käyntejä blogissa oli äsken 3096. Viikkokävijämäärät on pysyneet hyvinkin tasaisesti noin 1000/viikko. Tällä viikolla päästiin näköjään noin sata enemmän. Mukava kun olette alkaneet kommentoidakin enemmän. Jos tulee mieleen jotain mistä haluaisitte kuulla, niin pistäkää tulemaan.

Olen pikkuisen miettinyt, että jos alkaisi kuvailla enemmän päivittäisiä pukeutumisia ja laittamaan kuvia, kiinnostaisiko? Nyt kevään tullessa alkaa varmaan myös liikuntamerkintöjä tulla enemmän. Käsitöitäkin on enemmän aikaa tehdä, kunhan harjoittelun saan päätökseen. Kesätyöhaun etenemisestä kertoilen kunhan se tilanne etenee. Jatkossakin varmaan olen säälittävä ja ikävöin entisen mieheni perään. Toivon ja toivokaa tekin, että pääsen siitä tyypistä yli ja löydän jonkun ihanan ja ihastun niin, että sukat pyörii jaloissa! Tosin sitten teille on tulossa kyllä siirappisia tekstejä, mutta ehkäpä me pärjäämme, jos niin onnekkaasti käy ;)

Kiitos teille jotka käytte lukemassa ja kuulemassa minun elämästäni juttuja!

Harmichef

Harmittaa, kun olen ollut niin alamaissa, ettei ole oikein tännekään jaksanut kirjoitella kummempia. Täytynee koittaa piristyä.

Tänään kävin kaverilla kylässä. Tuli kyllä tarpeeseen. Oli ihana saada purkaa tätä huonoa oloa jollekin joka välittää. Kaveri aikoi raahata minut viikonloppuna luokseen yökylään. Värjätään hiuksia, syödään ja ollaan vaan. Odotan sitä jo kovasti. Ei tässä onneksi ole enää monta päivää. Työpäiviä tällä viikolla kaksi jäljellä, joista perjantai on vain puolikas.

Nyt taidan istahtaa sohvalle katselemaan illan Topchef -jakson. Harmi kun Jose tippui viimeksi. Kuulumisiin!

Ei mitään

Joku alakulo päällä edelleen. Ei huvita mikään, ei jaksa mitään. Taidan mennä nukkumaan päiväunet, jos se piristäisi vähän. Illalla leivon lettuja joita nautin runsaalla sokerilla, kermavaahdolla ja mansikkahillolla. NAM!

alakulo

Suru ja ikävä. Yksinäisyys. Henkisesti tosi raskas päivä. Ei muuta tänä iltana.

http://socialimprove.com/files/2007/09/unhappy-smiley.jpg

Yksinäisyys seurana

Yksinäisyys hiipi taas jostain tuolta, vaikka kuinka koitin pysyä hyvällä mielellä. Jotenkin sen yksinäisyyden vain tuntee, kun yksin nököttää vapaailtana kotona. Televisio seuranaan ja syö herkkuja, yksin. Ei minun edes tarvitsisi olla yksin, mutta kun muut ei herätä mitään tuntemuksia ja se tuntemusten kohde ei minua halua. Eron jälkeen useampi mies on osoittanu kiinnostusta minua kohtaan ja olen minä parin kanssa yrittänytkin jotain, mutta aina se on kuivahtanut heti alkuunsa, kun minua alkaa lähes ällöttää ne miehet. Blaah, itse teen elämästäni hankalaa.

Viime perjantaina kun oltiin tyttöjen kanssa tuolla yöelämässä, niin tapasin erään kaverini entisen luokkakaverin. Tyyppi tuli juttelemaan kaverille, mutta kaveri oli juuri lähdössä tupakalle, joten jäimme tyypin kanssa kahdestaan. Vietimmekin koko baari-illan sitten toistemme seurassa ja tyyppi tarjosi minulle juomia useamman. Lopulta hän vei minut taksilla kotiinkin vaikka itse asui ihan eri suunnalla. Seuraavana päivänä tyyppi kysyi minua facebookissa kaveriksi, mutta eipä me olla siellä ainoakaan päivänä oltu yhtäaikaa, että oltaisi voitu mitään kirjoitella. Pelottaa, että tässäkin käy niin, että huomaan kohta, ettei kiinnostakkaan yhtään. Nyt vielä voin sanoa, että pikkuisen voisi kiinnostaa tutustella enemmän.. Saa nyt nähdä.

Samantekevää

"Tänään taas vähän hankalampaa

Olla tässä ja nähdä sut

Se tyttö sun tukkaa kampaa

Se on nätti ja meikannut

Kun sä katsahdat minuun

Mä lasken silmät kämmeniin

Ei mä en anele en kinuu

Sä lähdit pois siis olkoon niin

Hän koskee sun niskaa ja hymyilee

Mä en kestäisi olla siis mitä mä teen

Sul oli metalliketjussa heijastin

Ja mul oli sotkuinen tukka

Ja maailma kuin siinä ei muita ois

Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin

Mä oon säälittävä rukka

Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

Mitä musta jää

kasa ikävää, samantekevää

Viiniboolissa mustikoita

Mun suu on sininen

Se tyttö kerää astioita

Ja sanoo jotain mä vastaa en

Sä tuut ulkoa sisään

Mä lasken silmät kämmeniin

Vähän viiniä lisää

Sä naurat, sanot "juuri niin"

Hän koskee sun niskaa ja hymyilee

Mä en kestäisi olla siis mitä mä teen

Sul oli metalliketjussa heijastin

Ja mul oli sotkuinen tukka

Ja maailma kuin siinä ei muita ois

Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin

Mä oon säälittävä rukka

Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

Mitä musta jää

kasa ikävää, samantekevää

Ja mä vähenen, palelen

Mä haluun pois, ja mä haluu en

Ilman sua ei oo mua, ei ollenkaan

Mikset sä ja miksen mä

Miksei enää ikinä

Ja ulkona kaukana

Jäätyy maa

Eikä musta jäljelle jää

Sul oli metalliketjussa heijastin

Ja mul oli sotkuinen tukka

Ja maailma kuin siinä ei muita ois

Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin

Mä oon säälittävä rukka

Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

Mitä musta jää

Kasa ikävää, samantekevää 

Mitä musta jää

Kasa ikävää, samantekevää"

Töihin paluu

Eiliseen loppui sairasloma ja tänään on aika taas palata töiden pariin. Tai koulun harjoitteluahan tämä on, mutta työtä kuitenkin. Sain myös viikonlopulle työtarjouksen ja taidampa ottaa vastaan, niin saa vähän ylimääräistä.

Eilen vietettiin kavereiden kanssa kunnon juoruilta. Kaikilla tuntui olevan enemmän ja vähemmän huolia ja murheita ja siellä kuunneltiin toisten suruja ja kerrottiin omia ja lopulta yhdessä naurettiin (hyvässä hengessä) toisillemme. Söimme myös hyvin. Ihanan rentouttava ilta.

Tänään ajattelin palailla karppailun pariin vähän voimakkaammin, kun huomasin, että on pikkuisen tuo sairasloman mässäily alkanut turvottaa vatsaa. Illalla teen karppipizzaa. Laitan kuvaa ja arvostelua siitä tulemaan sitten. Nyt kuitenkin töihommiin!

Ps. Olen taas niin ikävöinyt sitä yhtä, tiedättehän.. Pitäisi jotenkin reipastua.

Yksinäisyys ja ikävä

Jokainen kokee varmasti yksinäisyyden eritavoin, omalla tavallaan. Minä usein pidän yksinäisyydestä. Viihdyn omissa oloissani vapaa-ajallani.

Juuri nyt kuitenkin on pahalla tavalla yksinäinen olo. Yksinäisyys tuntuu aivan fyysisestikin, kädet ovat kylmät ja kärsivarsien ihoa on kun koskee, niin iho on kelmeä. Tarvitsisi kainalon johon mennä lämmittelemään ja jonkun jota halata juuri nyt. Jonkun joka saisi minut tuntemaan itseni hyväksi ihmiseksi ja kertoisi, että olen tärkeä.

Ikävöin entistä miestäni. En kyllä edes tiedä ikävöinkö oikeasti häntä vai ikävöinkö sitä, kun voi viettää lauantai-iltaa jonkun seurassa ja että olisi joku jolle purkaa asioita. Kaipaan niin kovasti sitä, että olisin jollekkin JOKU ja että minulla itselläni olisi JOKU.

Kaikkihan se on omasta toiminnasta ja ajatuksista kiinni, ei saisi päästää tämmöistä ikävöintivaihdetta päälle, kn tämä on niin hankala saada kytkettyä pois. Menee vain masenteluksi ja muisteluksi kaikki. Pitäisi keskittyä hyviin asioihin ja alkaa suunnitella tulevaisuutta.

Tulevaisuus. Mitähän toivon tulevaisuudelta? No varmaan ensinnäkin pitäisi valmistua koulusta. Opiskelen siis sairaanhoitajaksi. Pidän kovasti opinnoistani ja olenkin ihan hyvä hommassani. Kunhan pääsisin tästä entisestä miehestäni tunnetasolla yli, niin voisin alkaa haaveilla uudesta suhteesta. En uskokkaan, että viettäisin yksin tulevaisuuttani, mutta juuri nyt vielä tuntuu erittäin vieraalta ajatus jostakin muusta miehestä. No onneksi tässä on aikaa ja koko elämä jäljellä.

Ensi viikolla on tiedossa illanistujaiset tyttöporukalla. Eiköhän sitten saa mielialaakin nostatettua!

Nyt jos vielä hetkeksi palailisi neulomuksien pariin. Ensimmäinen sukka on kantapäävaiheessa, kyllä tämä tästä!

Tavoitteeni

Pintaraapaisujen ja villasukkien lisäksi taidan nostaa ns. kissan pöydälle. Olen eronnut , tosin on siitä jo useampi kuukausi aikaa, mutta silti melkoisen vasta. Takana on pidempi suhde ja itse en olisi halunnut erota. Ero oli oikea päätös ja minun tulisi olla siitä onnellinen, mutta kai minun täytyy tunnustaa, että olen hyvin heikko ihminen, koska en näköjään vain osaa päästää irti menneestä.

Miehelleni tärkeää oli vain hänen omat ystävänsä ja hänen omat menonsa, minä tulin aina vasta kaiken sen muun jälkeen, jos aikaa jäi, harvoin jäi. Järkevästi ajatellen tottakai on parempi näin, mutta jännästi tuo sydän ei vain ymmärrä järkiperäistä ajatteluani. Olemme jääneet jotenkin kuitenkin kiinni toisiimme. Soittelemme edelleenkin joka päivä ja jaamme asiat toisillemme. Olemme ehkä läheisempiä jollakin tasolla kuin yhdessäolomme aikana ikinä. Voin valehetelematta sanoa, että hän on edelleen minun läheisin ihminen ja ehkäpä paras ystäväni.

Tavoitteekseni otankin nyt sen, että osaisin päästää irti ja alkaa elää uutta elämää. OMAA elämää. Elämää jossa minä olen oman elämäni tärkein henkilö. Kaikkein ensimmäiseksi minun pitäisi lakata pitämättä yhteyttä häneen, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Onkohan tämä jotain läheisriippuvuutta vai mitä lie säälittävyyttä? Tiedän sen itsekin, että ei tämä näinkään voi jatkua ja avain poispääsyyn on yhteydenpidon lopetus.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Miten te olette selvinneet eroista?