EEEeeii

(c) http://irregulartimes.com

Tänä aamuna piti varata netin kautta ensi syksyn harjoittelupaikkoja. Niiden kanssa on aina kamala säätäminen ja kaikki ei saa mieluisiaan paikkoja. Paikat tulevat vapaaseen varaukseen klo 7.00, sitä ennen varanneilta otetaan paikat pois. Olen tähän asti saanut kaikki paikkani helposti ja en nyt ottanutkaan tuosta sen kummempaa stressiä. Olin käynyt etukäteen tutustumassa listaukseen ja katsonut, että mistä painan jne. Kaikki piti olla hanskassa. MUTTA...

Kun virittelin sivun avoimeksi ja nappasin varattavat viikot esiin ja laitoin televisiosta teksti-tv:n kellon näkyviin, että varmasti olen oikeassa ajassa, niin yhtäkkiä koko sivusto muuttui valkoiseksi ja yläkulmassa luki vain jokin ERROR:
"Iik! Paniikki!"

No niinhän siinä kävi, että minä, jolla muutenkin on niin onnistuntu tämä elämä, onnistuin epäonnistumaan harjoittelupaikan valinnassa ja olen nyt ilman harjoittelupaikkaa syksylle! Jipii! Soitin opettajalle heti kahdeksalta ja tilitin tilannetta ja hän sanoi, että jos paikkoja ei peruta tai jos kukaan ei ole liian aikaisin varannut, niin minulle jää vaihtoehdoiksi tehdä omalla paikkakunnalla kesällä 2013 palkattomana tai nyt silloin syksyllä 100 km päässä jossain sivusairaalassa. Sanoinkin heti, että ei tule mitkään sivusairaalat onnistumaan, koska minulla ei ole edes autoa ja olettaen, että vuorotyöhön ei ole mahdollista kulkea tuollaiselle pikkupaikkakunnalle bussilla. Eli todennäköisesti saan sitten valmistautua siihen, että saan kesällä 2013 olla 6 viikkoa palkattomassa harjoittelussa! Että ottaa päähän!

näin kulutan aikaa

Viimeinen harjoitteluviikko meneillään ja tänään sattui hyvä tuuri, kun ohjaajalleni tuli kutsu erääseen seminaariin ja hän sai luvan ottaa minut mukaan. Koen tällaiset tosi suurena plussana, koska näissähän sitä uusinta ja oikeinta tietoa tulee. Näiden ohjeiden mukaanhan oikea työ tehdään sitten.

Nyt odottelen ohjaajan saapumista ja koulutuksen alkua jossain tällaisessa sairaalan suuressa tutkijakammiossa. Minusta ei olisi kyllä työhön tällaiseen ympäristöön. Näppäimistön napse on ainut ääni mikä täällä kuuluu. Ihmiset tuijottavat näyttöjään ja välissä saattaa jollakin tippua kynä tms. ja se ääni halkaisee tämän tyhjyyden. Paljon mukavammaksi koen ihmisten kanssa tehtävän työn, vaikka näillä täällä on varmasti paremmat palkat ja paljon siistimpi työympäristö. Mutta jokainen tyylillään!