mitäpä sitä sitten

Kylläpä oli raskas harjoittelupäivä näin puolikuntoisena, huhhuh! Tuntui jo parin tunnin jälkeen, kuin olisi ollut sen kahdeksan tuntia töissä. Nyt onneksi ei ole harjoittelua jäljellä kuin puolikas päivä huomenna. Sitten perjantaina ja ensi viikolla koulua ja sitten alkaa ne kesätyöt pääsiäisen jälkeen! Kesätyöpaikasta ei ole kuulunut minkäänlaisia työvuorolistoja, eikä paikan esimies ole soitellut minulle perehdytyspäivistä, vaikka niin sovittiinkin. Pitänee odottaa vielä pari päivää ja soitella vaikka perjantaina itse.

Tuntuu, kuin minun elämää ei olisi, tai siis tuntuu ettei minulla ole elämää. Puolikuntoisena yrittää suorittaa harjoittelua loppuun, niin ei tässä jaksa mitään ylimääräistä tehdä. Kavereidenkin näkeminen on jäänyt ihan minimiin, kun ei vain jaksa! Täällä kotona sitten vain yksin luen tai katselen televisiota, niin kyllähän tässä tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Ja on aikaa murehtia menneitä ja ikävöidä. Tuntuu niin kovin yksinäiseltä ja surkealta.

Lääkehoito

Täällä tenttiin lukua ja kohta tenttiin. On niin hankalaa tuo lääkesanasto, että pakko kerrata vielä näin tentin allakin vielä. Normaalisti tenttiin mennessä en enää tenttiaamupäivänä avaa kirjaa, mutta nyt on pakko. Näitä ei auta kuin opetella ulkoa, ei näistä muuten selviä. Pitäkääs peukkuja kokeeseen!

Ps. Viime viikkoiset lääkelaskut menivät läpi, jee! :)

EEEeeii

(c) http://irregulartimes.com

Tänä aamuna piti varata netin kautta ensi syksyn harjoittelupaikkoja. Niiden kanssa on aina kamala säätäminen ja kaikki ei saa mieluisiaan paikkoja. Paikat tulevat vapaaseen varaukseen klo 7.00, sitä ennen varanneilta otetaan paikat pois. Olen tähän asti saanut kaikki paikkani helposti ja en nyt ottanutkaan tuosta sen kummempaa stressiä. Olin käynyt etukäteen tutustumassa listaukseen ja katsonut, että mistä painan jne. Kaikki piti olla hanskassa. MUTTA...

Kun virittelin sivun avoimeksi ja nappasin varattavat viikot esiin ja laitoin televisiosta teksti-tv:n kellon näkyviin, että varmasti olen oikeassa ajassa, niin yhtäkkiä koko sivusto muuttui valkoiseksi ja yläkulmassa luki vain jokin ERROR:
"Iik! Paniikki!"

No niinhän siinä kävi, että minä, jolla muutenkin on niin onnistuntu tämä elämä, onnistuin epäonnistumaan harjoittelupaikan valinnassa ja olen nyt ilman harjoittelupaikkaa syksylle! Jipii! Soitin opettajalle heti kahdeksalta ja tilitin tilannetta ja hän sanoi, että jos paikkoja ei peruta tai jos kukaan ei ole liian aikaisin varannut, niin minulle jää vaihtoehdoiksi tehdä omalla paikkakunnalla kesällä 2013 palkattomana tai nyt silloin syksyllä 100 km päässä jossain sivusairaalassa. Sanoinkin heti, että ei tule mitkään sivusairaalat onnistumaan, koska minulla ei ole edes autoa ja olettaen, että vuorotyöhön ei ole mahdollista kulkea tuollaiselle pikkupaikkakunnalle bussilla. Eli todennäköisesti saan sitten valmistautua siihen, että saan kesällä 2013 olla 6 viikkoa palkattomassa harjoittelussa! Että ottaa päähän!

näin kulutan aikaa

Viimeinen harjoitteluviikko meneillään ja tänään sattui hyvä tuuri, kun ohjaajalleni tuli kutsu erääseen seminaariin ja hän sai luvan ottaa minut mukaan. Koen tällaiset tosi suurena plussana, koska näissähän sitä uusinta ja oikeinta tietoa tulee. Näiden ohjeiden mukaanhan oikea työ tehdään sitten.

Nyt odottelen ohjaajan saapumista ja koulutuksen alkua jossain tällaisessa sairaalan suuressa tutkijakammiossa. Minusta ei olisi kyllä työhön tällaiseen ympäristöön. Näppäimistön napse on ainut ääni mikä täällä kuuluu. Ihmiset tuijottavat näyttöjään ja välissä saattaa jollakin tippua kynä tms. ja se ääni halkaisee tämän tyhjyyden. Paljon mukavammaksi koen ihmisten kanssa tehtävän työn, vaikka näillä täällä on varmasti paremmat palkat ja paljon siistimpi työympäristö. Mutta jokainen tyylillään!

Huono päivä

Noin on taas yksi harjoittelupäivä takana. Onneksi ei ole enää pitkään, että alkaa kesätyöt, niin saa rahaakin siitä, että käy rehkimässä 8 tuntia.

Minua ottaa päähän yksi opettaja todella paljon. Laitoin hänelle alkuviikosta sähköpostia, että en pääse perjantaina luennoille, koska olen harjoittelussa ja pyysin häntä ilmoittamaan, jos asia ei ole ok ja jos minun siis täytyy rueta vaihtamaan vuoroja ja muuta ikävää. Noh, tämä opettaja ei ottanut mitään yhteyttä ja oletin, että on siis ok, että en ole fyysisesti paikalla, vaan teen tehtävän kotona kuten olin ehdottanut sähköpostissa. No yllättäen tänään hän on laittanut tulikivenkatkuista sähköpostia koko ryhmälle siitä, kun tunnilla oli ollu niin vähän porukkaa paikalla ja että ne jotka paikalle eivät tulleet, eivät voi jatkaa enää kurssia! What? Täytyy nyt hetki rauhoittua ettei tule liian tökeröä tekstiä lähetettyä. En kyllä tule hyväksymään tuota, että minut poistettaisiin kurssilta, koska olin hyvissä ajoin laittanut ko. opettajalle mailia tuosta tilanteesta.

Pilalla sitten mielialakin ja tosi syyllinen olo. Olen melkoisen tunnollinen opiskelija ja panostan oikeasti mielelläni kouluun, koska se on mielenkiintoista asiaa mitä siellä tulee. Tulee paska fiilis, kun sataa kuraa niskaan, kun kerran ei pääse kouluun ja on siitä ilmoittanut etukäteen.

Harjoitteluväsy

Heh, huomasin, että minun päivitykset ovat pelkkää televisiota tänään. Hmm, tylsä elämä? Olen valtavan väsynyt tuohon harjotteluuni ja odotan vain, että se loppuisi. Enää ensi viikko onneksi jäljellä. Nyt tässä harjoittelun loppupuolella olen päässyt tekemään enemmän vaativampia hommia, joten stressiä on varmasti senkin vuoksi enemmän päällä. Toisaalta tietenkin taito ja tieto on kasvanut, mutta kyllä sitä on vielä niin lapsen kengissä noissa sairaanhoitajan hommissa. Onneksi perushoidolliset jutut on jo hanskassa siinä mielessä, että voi keskittyä oppimaan vaativampia asioita. Pidän kyllä opinnoistani, en sitä tarkoittanut tuolla harjoitteluväsyllä. Jotenkin varmaan vaan nyt on tietotulva tullut ja se on saanut aikaa uupumista.

Nyt lähden kirjan kanssa sänkyyn ja lepäilemään väsyä pois. Huomiseen! :)

Kesätyöhaastattelu

http://3wordsfor365.files.wordpress.com/2012/03/nervous-girl.jpg

Jännittää! Kesätyöhaastattelu nimittäin! Se on tänään klo 13. Iiks. Aiemmin en jännittänyt tätä yhtään, olin vain tosi innoissani, että pääsen haastatteluun tuonne, koska sinne on ainakin "oikeisiin töihin" hankala päästä, kun se on niin suosittu. Nyt pitäisi osata vähän höllätä ja saada tämä jännitys pois. Kukapa sitä osaisi itsestään hyvää kuvaa antaa jännittyneenä? 

Toisaalta kun järjellä ajattelen tätä asiaa, niin ei se mikään maailmanloppu olisi vaikka en pääsisi tuonne. Olen melko varma, että minun entinen harjoittelupaikka ottaa minut ilomielin vastaan, joten tuskimpa ilman töitä joudun kesää olemaan. Muutenkinhan hoitoalalla on hyvä työtilanne, joten ei huolta siinäkään mielessä.

Nyt musiikkia soimaan, meikkiä naamaan ja valmistautumaan tuohon koitokseen!

Harjoittelun arviointi

Arviointi takana ja oikein hyvää palautetta sain ohjaajalta ja opettaja vaikutti tyytyväiseltä kuulemaansa. Olen saanut monipuolisesti harjoitella erilaisia sairaanhoitajan tehtäviä osastolla. Aika suuri pääpaino on ollut erilaisilla lääkkeillä, koska ohjaajani on yksi heistä, joka vuorollaan jakaa osaston lääkkeet. Sekä tietenkin erilaisia iv-antibioottien sekoituksia on ollut paljon joka päivä, huolimatta siitä onko lääkkeenjakovuoro vai ei. Tuolla osastolla (ja koko sairaalassa) ollaan siirtymässä uuden Effica -järjestelmän piiriin ja Effica-koulutukset ovatkin pyörineet pitkin viikkoja. Olen itse menossa ensi viikolla ohjaajani mukana tuohon koulutukseen. Olen vain kuunteluoppilaana ja ohjaajani saa toimia koneella, mutta olen silti todella tyytyväinen, että pääsen mukaan näkemään uuden järjestelmän ja kuulemaan ne uudistukset suoraan kouluttajalta.

Harjoittelua on jäljellä enää 2 viikkoa ja sitten olisi aika palata koulun penkille istumaan, blaah. Pidän niin paljon enemmän tuosta "kenttätyöstä", kuin koulussa istumisesta, mutta ymmärtäähän sen, että teoriatietoa täytyy saada, että voi alkaa sitä soveltaa käytännössä. Pidän kuitenkin opiskeluistani ja odotan jo innolla sitä, kun valmistun sairaanhoitajaksi n. 1,5 vuoden päästä. Toisaalta tuosta valmistumisajankohdasta ei ole kyllä mitään varmuutta, kun se on niin monen muuttujan summa tai lähinnä varmaan vain yhden,  eli opinnäytetyön. Entiseltä harjoittelupaikaltani oli otettu yhteyttä koululle ja tarjottu paria kehityskohdetta opinnäytetyöksi, mutta en oikein innostunut aiheista, vaikka sinne olisi tietenkin helppo se oppari tehdä, kun tuntee aika hyvin talon ja henkilökunnan jo valmiiksi. Voihan olla, että joku muu valitsee jomman kumman kohteista itselleen. Olen vain huomannut, että luokassamme on trendinä sellainen, että vanhustyö ei tunnu kiinnostavan. Itseni lisäksi ei ole kuin pari henkilöä, jotka ovat tuoneet julki sen, että tahtoisi työskennellä vanhusten parissa. Tottahan on, että vanhustyö voi olla melkoisen kuormittavaa, koska he ovat jo elämän loppupuolella ja hyvin usein monisairaita ja parantuminenkaan ei ole niin sanottua, kuin vaikka nuorilla. Onneksi on vielä aikaa miettiä tuota opinnäytetyön aihetta tovi. Syksyllä sitä pitäisi sitten päättää ja aloittaakin jo.

Olen vielä harjoittelupaikalla ja työhommat jatkuu tuossa 15 minuutin kuluttua, kun ohjaaja palaa asioiltaan. Piti päästä purkamaan tuota arviointihommaa, kun jännityskin laukesi. Jospa nyt lopputyöpäivän pysysi ajatus kasassa. Palaillaan myöhemmin! :)

Väliarviointi

Puuh, 9 tunnin työpäivästä selvitty. Ei kai tuo muuten mitään, mutta tänään oli tällainen "väliarivointi". Tein kauheasti kaikkea ja ohjaaja sitten antoi palautetta reaaliaikaisesti. Hyvin meni, hyvää palautetta tuli. Virheet oli sitä luokkaa, että "ergonomia ei oikein toimi" tai "nopeammin tekisit näin", eli ei mitään suuria virheitä. Hyvällä mielellä saa olla! Teenkin koko loppuviikon ns. päivävuoroa. Ihan mukava, kun tietää, että on illat vapaita koko viikon. Ehtii ehkä viettää sosiaalista elämääkin.

Nyt jos levähtäisi hirrrveenhirrveen vähän. Palaillaan iltasella! :)

Jännä huominen

Taidan yrittää tänään mennä aikaisin nukkumaan. Huomenna tärkeä päivä harjoittelussa. Meillähän ei varsinaisia näyttöjä ole, mutta sovittiin ohjaajan kanssa, että huomenna voitaisiin kiinnittää huomiota tekemisiin ja hän antaisi niistä minulle palautetta sitten. Hyvässä hengessä.

Eli nyt jos kävisi käpi Verensiirron verkkokurssin ja vielä vähän oppikirjoja selailisi sängyssä.

Huomiseen! :)

Viittomakieli

Minua kiinnostaisi opetella viittomakieltä. Onkohan se hankalaa? Olen aina ollut siitä kiinnostunut, mutta nyt nousi mieleen, kun katsoin tuossa viittomakieliset uutiset televisiosta. Aakkoset osaan tai ainakin olen osannut joskus, mutta siihen minun viittomaosaaminen sitten jääkin. Uskon, että siitä olisi sairaanhoitajan työssäkin hyötyä. Varmasti meidänkin sairaalan kokoisessa sairaalassa aina väliin tulee viittomakielisiä potilaita ja olisihan se hienoa, että olisi edes mahdollisuus, että talosta löytyisi hoitaja, jonka kanssa keskustella omalla kielellä. Tulkkipalveluitahan näissä varmasti käytetään tai viittomakielisen sukulainen tms. tulkkaa, mutta kuitenkin. Taidankin alkaa tutkia minkälaisia kursseja olisi olemassa tai olisiko esimerkiksi mahdollista valita koulussa avoimen kautta joku valinnaiskurssi jostain toisesta koulusta.

Tällainen sivu löytyi missä näkyy perusjuttuja: http://suvi.viittomat.net/

Ja tässä www.kuulokynnys.fi -sivulta aakkoset:

Perjantaii

Tänään olen ollut erityisen reippaana. Olen kirjoittanut yhden 5 sivuisen esseen kouluun ja käynyt hakemassa kirjastosta pari koulukirjaa lainaksi. Pääsee uusien kirjojen kanssa tekemään uutta tehtävää.

Minulla on vapaa viikonloppu, mutta ei oikein ole intoa lähteä yöelämää katsomaan. Viime viikonloppuna olin ja oli kyllä hauska ilta, mutta jotenkin ei houkuta nyt. Mukavampaa, kun käy harvemmin, ehkäpä? Tai sitten minusta on tullut vanha ja viihdyn mielummin leffojen parissa, kuin baarijonossa. No toivottavasti en ihan mummoutumaan sentään ala vielä.

Nyt kuitenkin ulkoilemaan ja jos samalla kävisi Filmtownista hakemassa jonkun leffan ja kaupasta jotain herkkuja illaksi.