Hyvät ja huonot uutiset

Pitää vielä pikainen päivitys tehdä. Katson sivusilmällä Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaa, joka tulee uusintana juurikin nyt neloselta. Tuohan on oikeasti hauska ohjelma! Eikä kukaan ole kertonut minulle. Hitsit, saa nauraa.
Varsinkin tuo Miikka Nousiainen vaikuttaa tooosi hauskalta.
Mikko Kuustonen ei vain oikeen iske minulle tässäkään ohjelmassa. Ihan hyvä tyyppi varmasti, mutta mielestäni hän ei oikein ole sopiva huumoriohjelmiin vaan nauraa niissä vaan itse aina ihan räkänä.
Tuomas Kyrö (<3) on tietenkin aina hauska ja jutut hyviä.
Nainen, Pirjo Heikkilä on minulle uusi tuttavuus, mutta suhteellisen hauska hänkin.
Henkka Hyppönen on kiva nähdä ruudussa pitkästä aikaa. Olen aina pitänyt hänestä. Asiallisen hauska, mutta silti hyvännäköinen mies. Olen joskus tehnyt huomion, että nämä asiat yleensä eivät mahdu samaan mieheen, ainakaan tuolla viihdemaailmassa.
 Vieraana on Aki Riihilahti, joka on entinen jalkapalloilija ja aika sanavalmis heppu tuntuu olevan.

Suosittelen siis teille, jotka ette vielä ole ohjelmaa katsoneet. Itsekin tutustuin vasta juuri äsken!

Ps. Nauru pidentää ikää!

Finaalien ilta (Putous, UMK)

Pitää kai minunkin yksi Putous -postaus tehdä. Alkukaudesta en jaksanut seurailla ohjelmaa, kun tuntui, että mukana oli niitä väkisellä väännettyjä mukahauskoja hahmoja. Kaiken rehellisyyden nimissä on kuitenkin pakko myöntää, että kyllä nämä nyt jäljellä olevat Usko Eevertti ja Leena Hefner os. Herppeenluoma on hauskoja hahmoja. Usko Eevertti koittaa muka pysyä siveänä ja muka kauhistelee aina rivouksia, mutta silti itse vääntää näitä lausahduksiaan  mm. Arvon penaali ja pussi nuudelia. Voivoi. Eihän ne yksittäisinä hauskoja ole, mutta kun yhdistetään hahmo; pappi ja vielä minkä näköinen(!), joka näitä lausahtelee jatkuvalla syötöllä, niin kyllä iskee! Leena Hefner os. Herppeenluoma taas on niin tyrkky ja innostuu aina miehistä ja kaikki on aina niin Hirrrveen, hirrrveen suurta, ja suu vaan tekee ees-taas liikettä. Myös Leenan ulkonäkö on niin kamala! Huvittavassa mielessä kamala siis. Pömppömasu, leoparditrikoot, hiuspöheikkö ynnä muu.

Eiköhän sieltä ole hauska finaali tulossa!

Ps. Siellä näkyy olevan tänään myös Uuden musiikin kisa -finaali tulossa. En ole kyllä yhtään katsonut tuota aiemmin, mutta ehkäpä sen voisi vilkaista?

Töihin paluu

Eiliseen loppui sairasloma ja tänään on aika taas palata töiden pariin. Tai koulun harjoitteluahan tämä on, mutta työtä kuitenkin. Sain myös viikonlopulle työtarjouksen ja taidampa ottaa vastaan, niin saa vähän ylimääräistä.

Eilen vietettiin kavereiden kanssa kunnon juoruilta. Kaikilla tuntui olevan enemmän ja vähemmän huolia ja murheita ja siellä kuunneltiin toisten suruja ja kerrottiin omia ja lopulta yhdessä naurettiin (hyvässä hengessä) toisillemme. Söimme myös hyvin. Ihanan rentouttava ilta.

Tänään ajattelin palailla karppailun pariin vähän voimakkaammin, kun huomasin, että on pikkuisen tuo sairasloman mässäily alkanut turvottaa vatsaa. Illalla teen karppipizzaa. Laitan kuvaa ja arvostelua siitä tulemaan sitten. Nyt kuitenkin töihommiin!

Ps. Olen taas niin ikävöinyt sitä yhtä, tiedättehän.. Pitäisi jotenkin reipastua.

Kirjat

Olen viime aikoina herätellyt eloon vanhaa harrastustani, lukemista. Sain inspiraation siitä, kun tuttavani suositteli minulle Paulo Coelhon tuotantoa ja päätinkin eräällä foorumilla kysellä kanssakirjoittelijoiden mielipiteitä ko. herran tuotannosta ja sain niin mielenkiintoisen ristiriitaisia kommentteja, että pakkohan se oli ottaa itse selvää minkälaisista opuksista olikaan kyse.

Valitsin esikois-Coelhokseni Alkemistin. Alkemisti oli ihan kivaa luettavaa, kevyttä, satua. Jokainen asia ja tilanne mitä siinä käytiin läpi, oli kuitenkin sellaisia mitä voi jokaisen Maija tai Matti Meikäläisen elämässä tapahtua ja/tai tuntea ihan täällä Suomessakin.

Koitin poimia tekstistä mieleeni "oppeja" ja eräs mitä mieleeni jäi oli jotain tämän suuntaista: onnellinen on se joka elää hetkessä, ei murehdi mennyttä, eikä pelkää tulevaa, vaan osaa tarttua hetkeen. Tätä olenkin yrittänyt painaa mieleeni ja muistaa sen kun pelkään yksin tulevaa tai kun unohdun muistelemaan ja ikävöimään menneitä asioita.

Seuraava Coelhoni minulla jo odottaa lukemistaan. Se on Veronica päättää kuolla. Tästä kirjasta en oikein osaa vielä odottaa mitään, mutta toivon todella, että se on hyvä, ei liian ahdistava, mutta kuitenkin todellisen tuntuinen. Kirjoittelen vaikkapa mielipiteeni kirjasta sitten, kun sen saan luettua.

Nyt, Alkemistin jälkeen ja ennen Veronicaa, minulla on kesken Tuomas Kyrö Mielensäpahoittaja. Ja voi onnellisuus sentään miten hauskaaa luettavaa! Hieman skeptisesti tartuin tähän kirjaan, mutta ei ole tarvinnut katua. Ainut mikä harmittaa, on se, että kirja onkin jo yhtäkkiä loppumassa! Suosittelen kaikille, tämän jaksaa lukea sellainenkin, joka ei yleensä lue, sillä kirja on nopealukuinen eikä edes paksu.

Lukuterveisin - Tietynlainen S