tunteet heittelee

Nyt alkoi vapaat, kokonaiset kaksi vapaata! Töiden jälkeen nukuin parin tunnin päiväunet ja nyt oon virtaa enemmän, kuin pienessä kylässä. Kaveri kyseli viihteelle, mutta en taida mennä tänään kuitenkaan. Lepäilen ja keräilen voimia. Ensi viikonloppu onkin sitten kokonaisuudessaan vapaa, joten jospa sitä sitten tulisi käytyä.

Sain tänään töissä seuraavan työvuorolistan ja se vaikutti kivalta. Meillä on työt aina kolmen viikon jaksoissa ja tuon kolmen viikon aikana tulee olla yksi viikonloppuvapaa. No niin minulla tulee olemaankin yksi kokonainen, mutta lisäksi kahtena muunakin viikonloppuna on vapaita siten, että toisena pe-la ja toisena su-ma. Ihan kiva, kun sitten  on jokaisena viikonloppuna siis mahdollisuus viikonloppuna tehdä jotain "normaalia", kun kavereista melkein kaikilla on viikonloput vain vapaita.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään entisestäni. Ajatukset ovat pysyneet melko hyvin koossa ja olen onnistunut olemaan miettimättä koko miestä, mutta nyt jotenkin on ikävä taas. Olisi niin mukava viettää lauantai-iltaa yhdessä. Katsoa televisiota, syödä hyvin, valvoa myöhään, nukkua pitkään. Ehkä vietän tuollaista iltaa nyt sitten yksin, ei taida muu auttaa..

Ikävähepo takaraivossa

Tänään on ollut taas niin toivottoman ikävä. Meillä on ollut entisen kanssa tapana aina pääsiäisenä käydä jossain reissussa. Viime vuonna oltiin Tallinnassa, sitä aiempana Tukholmassa. Tänä vuonna olen yksin kotona.

Lainasin Tommy Hellstenin kirjan Virtahepo olohuoneessa ja nyt aloittelen lukemaan sitä. Tuo on sitä ns. elämäntaitohömppää, mutta pakko tässä on ottaa kaikki keinot käyttöön, että pääsisi eron jälkeen jaloilleen. Tässä kuuluisi oppia tuntemaan itseään ja syitä siihen miksi tarrautuu johonkin ihmiseen/asiaan jne. Ymmärtämällä irti, tms.

Olikin erään lukijan kanssa "puhetta" taannoin, että suhteen ylipääsyn aika olisi puolet suhteen pituudesta. Minulla alkaa olla erosta kohta puolisen vuotta, eli jäljellä olisi tuolla puolikaslogiikalla sellaiset 2 vuotta. EEeeei! En jaksa. Pitää olla onnellinen, ettei meillä ole lapsia, sillä sehän tarkoittaisi, että täytyisi olla tuon yhden kanssa loppuelämä yhteyksissä. Joutuisi seuraamaan, kun hän hankkii uuden puolison ja jatkaisi onnellisena elämää. Ja minä vain ikävöisin, ilmeisesti.

Tunteet pinnassa

Ompa rankka ilta tänään. Ensin the voice of Finlandissa Jesse esitti Jipun Piiloon ja se nosti mieleen aikoja kun entiseni kertoi pettäneensä minua. Linkitinkin aiemmin tuon biisin Jipun esittämänä tänne. Nyt sitten pystyin samaistumaan Iholla Marian tuskaan, vaikka ei edes käynyt ilmi mikä heidän kriisinsä oli. Reinolla sattui olemaan taas tuo kaulahuivikin kaulassa millainen entiselläni on. Kun tämän illan Iholla loppui, niin lopputekstien aikana soi Chisu - Lähtö, joka on biisi mitä kuuntelin todella paljon, kun äitini kuoli. Nyt on tunteet pinnassa!

 

"Oi kultaisin tää on kylmä maa, et sydäntäs palelluttaa saa. 

Niin tahtoisin kanssas kulkea ja pahalta silmäs sulkea. 

Mut viereltäin mun täytyy nyt sun kääntyä pois. 

Sun taivaalles laulan auringon, sun kasvoilles kuutamon. 

Sun sydämes olkoon karttasi, sun muistosi sun kotisi. 

Siel ootan sua ainiaan."

Surusilmä

http://images1.wikia.nocookie.net/__cb20101009044512/sonicfanon/images/b/bf/Sad-face.jpg

Ääh, liikutuin jotenkin tosi paljon tuosta tämän illan Satuhäistä. Nyt itkettää ja tuntuu ihan mega-yksinäiseltä. Tuntui toki ihanalta nähdä onnellisia ja rakastuneita ihmisiä, mutta olen jotenkin niin huono ihminen, että tulin ihan kateelliseksi siitä. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että minä olen surullinen ja yksinäinen. Ähh, en edes oikeasti ajattele noin. Minusta on tulossa katkera ja surullinen ihminen.

Läheisriippuvuus

Olen niin kyllästynyt haikailemaan entiseni perään ja ikävöimään häntä tai meidän yhteistä aikaa tai mitä lie.. Luin tänään jostain naistenlehdestä kirjasta nimeltä Virtahepo olohuoneessa. Kirjan on kirjoittanut Tommy Hellsten. Kirja on tällainen ns. elämänhallintaopas ja olen hieman epäileväinen aina näitä opuksia kohtaan, mutta aihe on niin minulle sopiva, että päätin laittaa kirjan varaukseen kirjastosta. Aihe nimittäin on läheisriippuvaisuus.

Minä varmaan olen tuollainen läheisriippuvainen. En jotenkin uskalla enkä osaa päästää irti entisestäni vaikka kaikki järki sanoo, että pitäisi unohtaa koko mies ja juosta kovaa toiseen suuntaan. Olen ihan varma, että jos pääsisin yli hänestä, niin olisin todella paljon tyytyväisempi elämääni. Toivon ainakin. Toivoisin, että elämäni olisi iloisempaa ja onnellisempaa.

Onneksi tänään sain ihania ja mahtavia uutisia, kun kävin kesätyöhaastattelussa ja sain paikan. Saan aloittaa osa-aikaisena jo huhtikuussa ja jatkaa aina tuonne elokuun loppuun saakka. Kirjoitan paremmalla ajalla tarkemmin mitä työ tulee pitämään sisällään. Nyt siirryn tv:n ääreen neulomaan ja olemaan yksinäinen läheisriippuvainen, höh.

Soutaa, huopaa

Hmm, mieli soutaa ja huopaa..

Neiti Kevät

Heräsin tänään jo puoli kahdeksalta ihan ilman syytä. Uni ei enää tullut silmään, joten päätin nousta ylös. Halusin viettää oikein laiskan, rauhallisen ja raukean aamun, joten kiskaisin vain aamutakin päälle, otin kirjan ja istahdin sohvalle lukemaan. Pari tuntia meni ihan huomaamatta hyvän kirjan parissa. (Kirja on Kuninkaiden koitos. Taidan tehdä kirjasta postauksen tässä kunhan ehdin). Sitten söin aamupalan ja lähdin koiran kanssa ulkoilemaan. Ja oltiinkin lähes kaksi tuntia ulkona. Olen niin kevätihminen ja tuo auringon esilläolo saa minut oikeastikin jotenkin niin käsittämättömän onnelliseksi! Tekee minun ikävöivälle, alavireiselle ja yksinäiselle mielelleni hyvää olla välissä iloinen ja kokea onnentunteita.

Laitoin kameran latautumaan, syön jotain ja lähden ulkoilemaan uusiksi! Laitan kuvia näytille illemmalla, mikäli minun pokkarilla tuolla auringossa kuvia saa aikaan.

Harmichef

Harmittaa, kun olen ollut niin alamaissa, ettei ole oikein tännekään jaksanut kirjoitella kummempia. Täytynee koittaa piristyä.

Tänään kävin kaverilla kylässä. Tuli kyllä tarpeeseen. Oli ihana saada purkaa tätä huonoa oloa jollekin joka välittää. Kaveri aikoi raahata minut viikonloppuna luokseen yökylään. Värjätään hiuksia, syödään ja ollaan vaan. Odotan sitä jo kovasti. Ei tässä onneksi ole enää monta päivää. Työpäiviä tällä viikolla kaksi jäljellä, joista perjantai on vain puolikas.

Nyt taidan istahtaa sohvalle katselemaan illan Topchef -jakson. Harmi kun Jose tippui viimeksi. Kuulumisiin!

Ei mitään

Joku alakulo päällä edelleen. Ei huvita mikään, ei jaksa mitään. Taidan mennä nukkumaan päiväunet, jos se piristäisi vähän. Illalla leivon lettuja joita nautin runsaalla sokerilla, kermavaahdolla ja mansikkahillolla. NAM!

alakulo

Suru ja ikävä. Yksinäisyys. Henkisesti tosi raskas päivä. Ei muuta tänä iltana.

http://socialimprove.com/files/2007/09/unhappy-smiley.jpg

Tunnevamma

En halua enää ikävöidä. Haluan pystyä jo elämään normaalia elämää. Tuntuu niin huonolta, kun toinen elää iloisena elämäänsä ja minä jäin sen meidän huonon suhteen muistossa roikkumaan.

Se ihminen vain oli minun paras kaveri, rakastaja ja nyt siitä on tullut pahin vihamies. Ei vihamies siinä mielessä, että oikeasti vihaisimme toisiamme, tai kumpikaan kumpaakaan, vaan siinä mielessä, että vihaan tätä tunnetta mitä koen nykyään lähes tauotta. No ehkä tauotta on liioittelua, mutta ihan liikaa kuitenkin.

Mitähän hittoa tässä voisi tehdä? Pitääkö minun oikeasti kohta koittaa jotain laastarisuhdetta? Pelkään, että satutan sellaisella itseäni lisää. Yhh, olen jotenkin viallinen tapaus, liian tunteikas. Tunnevammainen, se minä olen! :J

"oon rakastanut kerran, sain tunnevamman"

Yksinäisyys seurana

Yksinäisyys hiipi taas jostain tuolta, vaikka kuinka koitin pysyä hyvällä mielellä. Jotenkin sen yksinäisyyden vain tuntee, kun yksin nököttää vapaailtana kotona. Televisio seuranaan ja syö herkkuja, yksin. Ei minun edes tarvitsisi olla yksin, mutta kun muut ei herätä mitään tuntemuksia ja se tuntemusten kohde ei minua halua. Eron jälkeen useampi mies on osoittanu kiinnostusta minua kohtaan ja olen minä parin kanssa yrittänytkin jotain, mutta aina se on kuivahtanut heti alkuunsa, kun minua alkaa lähes ällöttää ne miehet. Blaah, itse teen elämästäni hankalaa.

Viime perjantaina kun oltiin tyttöjen kanssa tuolla yöelämässä, niin tapasin erään kaverini entisen luokkakaverin. Tyyppi tuli juttelemaan kaverille, mutta kaveri oli juuri lähdössä tupakalle, joten jäimme tyypin kanssa kahdestaan. Vietimmekin koko baari-illan sitten toistemme seurassa ja tyyppi tarjosi minulle juomia useamman. Lopulta hän vei minut taksilla kotiinkin vaikka itse asui ihan eri suunnalla. Seuraavana päivänä tyyppi kysyi minua facebookissa kaveriksi, mutta eipä me olla siellä ainoakaan päivänä oltu yhtäaikaa, että oltaisi voitu mitään kirjoitella. Pelottaa, että tässäkin käy niin, että huomaan kohta, ettei kiinnostakkaan yhtään. Nyt vielä voin sanoa, että pikkuisen voisi kiinnostaa tutustella enemmän.. Saa nyt nähdä.

Samantekevää

"Tänään taas vähän hankalampaa

Olla tässä ja nähdä sut

Se tyttö sun tukkaa kampaa

Se on nätti ja meikannut

Kun sä katsahdat minuun

Mä lasken silmät kämmeniin

Ei mä en anele en kinuu

Sä lähdit pois siis olkoon niin

Hän koskee sun niskaa ja hymyilee

Mä en kestäisi olla siis mitä mä teen

Sul oli metalliketjussa heijastin

Ja mul oli sotkuinen tukka

Ja maailma kuin siinä ei muita ois

Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin

Mä oon säälittävä rukka

Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

Mitä musta jää

kasa ikävää, samantekevää

Viiniboolissa mustikoita

Mun suu on sininen

Se tyttö kerää astioita

Ja sanoo jotain mä vastaa en

Sä tuut ulkoa sisään

Mä lasken silmät kämmeniin

Vähän viiniä lisää

Sä naurat, sanot "juuri niin"

Hän koskee sun niskaa ja hymyilee

Mä en kestäisi olla siis mitä mä teen

Sul oli metalliketjussa heijastin

Ja mul oli sotkuinen tukka

Ja maailma kuin siinä ei muita ois

Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin

Mä oon säälittävä rukka

Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

Mitä musta jää

kasa ikävää, samantekevää

Ja mä vähenen, palelen

Mä haluun pois, ja mä haluu en

Ilman sua ei oo mua, ei ollenkaan

Mikset sä ja miksen mä

Miksei enää ikinä

Ja ulkona kaukana

Jäätyy maa

Eikä musta jäljelle jää

Sul oli metalliketjussa heijastin

Ja mul oli sotkuinen tukka

Ja maailma kuin siinä ei muita ois

Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin

Mä oon säälittävä rukka

Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

Mitä musta jää

Kasa ikävää, samantekevää 

Mitä musta jää

Kasa ikävää, samantekevää"

Liian pieni, liian heikko, laastarisuhde?

Tuntuu siltä, että olen tähän elämään liian pehmeä ihminen. En jotenkin osaa suhteutua asioihin riittävän karskisti, vaan otan kaiken liian tunteella. Vaikeuttaa elämää, kun joka asiasta alka surettaa tai jatkuvasti on ikävä.

Olisi niin helppoa, kun osaisi vaan unohtaa tuon entisen. Ei tarvitsisi kokea tätä ikävää ja vielä hävetä sitä, että ikävöi. En tiedä mikä siihen auttaisi? Pelottaa, että minulta menee koko elämä ohi, kun ikävöin vain hänen peräänsä. Varsinkin, kun meidän suhde ei edes ollut mikään "hyvä", jos näin voi sanoa. Minulla oli usein tosi surkea olla ja paha mieli. Sekin tässä vielä haraa vastaan, että tiedän, että en haluaisi edes takaisin siihen suhteeseen ja silti ikävöin!

Tarvitsisin kunnon potkun persiille, että saisin jotain tolkkua tunneasioihini! Kaverini ehdotti ns. laastarisuhdetta. Pitäisi kuulemma hankkia joku lohduttaja ja sen avulla pääsisin yli. Mutta tiedän, että minun kohdalla se ei toimi. Minulla oli yksi mies joka piiritti minua tuossa vuoden vaihteen tienoilla ja koitinkin tapailla häntä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun sydän on vielä toisaalla.

Viikonlopuksi ajattelin, että jos perjantai-launtai yön olisin töissä (sain ihan palkallisen työvuoron, wuhuu) ja jos lauantaina kävisi katselemassa mitä tuo yöelämä tarjoaisi tuolla ravintolamaailmassa. Jospa siellä olisi odottamassa joku mukava mies joka saisi minun huomioni kiinnitettyä..

Vapaus?

Tästä vähän  itselle ja mulle tsemppausta! Kaija Koo - Vapaa

Töihin paluu

Eiliseen loppui sairasloma ja tänään on aika taas palata töiden pariin. Tai koulun harjoitteluahan tämä on, mutta työtä kuitenkin. Sain myös viikonlopulle työtarjouksen ja taidampa ottaa vastaan, niin saa vähän ylimääräistä.

Eilen vietettiin kavereiden kanssa kunnon juoruilta. Kaikilla tuntui olevan enemmän ja vähemmän huolia ja murheita ja siellä kuunneltiin toisten suruja ja kerrottiin omia ja lopulta yhdessä naurettiin (hyvässä hengessä) toisillemme. Söimme myös hyvin. Ihanan rentouttava ilta.

Tänään ajattelin palailla karppailun pariin vähän voimakkaammin, kun huomasin, että on pikkuisen tuo sairasloman mässäily alkanut turvottaa vatsaa. Illalla teen karppipizzaa. Laitan kuvaa ja arvostelua siitä tulemaan sitten. Nyt kuitenkin töihommiin!

Ps. Olen taas niin ikävöinyt sitä yhtä, tiedättehän.. Pitäisi jotenkin reipastua.

Säälittävää

Kyllä nyt täytyy myöntä, että olen todella säälittävä. Olen koko illan odottanut, että entinen mieheni soittaisi tai laittaisi viestiä. Mitään ei ole kuulunut. Mitenhän voin olla näin heikko ja tyhmä? En edes haluaisi ajatella koko ihmistä, niin silti huomaan ikävöiväni häntä.

Päivät menee ihan kohtuullisesti ja tänään kun on tuo pikkutyttö (kummityttö) ollut täällä minun luona, niin en ole edes miettinyt entistä miestäni. Nyt kuitenkin kun yksikseni istuskelen näin illalla ja katselen televisiota ja neulon, niin vähän väliä huomaan ajatusteni karanneen taas johonkin miten meillä oli tapana tehdä tai että tarvitsisin apua jossain digiboksin jumituksessa tai ihan mitä vaan. Näköjään saan mielleyhtymiä häneen nyt ihan kaikesta. Onnekseni olen kuitenkin pystynyt olemaan itse ottamatta yhteyttä. Nyt kello onkin jo niin paljon, että hän on nukkumassa ja tiedän, että tänään ei enää tulla olemaan yhteydessä.

Voisinkohan saada jonkunlaisen aivojen tunneosion nollauksen? Resetoinnin? Pääsisi aloittamaan puhtaalta pöydältä ja voisi ehkä olla joskus onnellinenkin. Sillä eihän onneni tiellä ole mitään muuta kuin minun oma irtipäästämisen osaamattomuuteni. Itse minä olen nyt se suurin viholliseni.

Villasukka on muuten ihan kohta valmis. Kärkikavennusta teen juuri. Taidan neuloa sukan loppuun ja sitten tuonne tuon ihanan pikkutytön viereen nukkumaan!