Läheisriippuvuus

Olen niin kyllästynyt haikailemaan entiseni perään ja ikävöimään häntä tai meidän yhteistä aikaa tai mitä lie.. Luin tänään jostain naistenlehdestä kirjasta nimeltä Virtahepo olohuoneessa. Kirjan on kirjoittanut Tommy Hellsten. Kirja on tällainen ns. elämänhallintaopas ja olen hieman epäileväinen aina näitä opuksia kohtaan, mutta aihe on niin minulle sopiva, että päätin laittaa kirjan varaukseen kirjastosta. Aihe nimittäin on läheisriippuvaisuus.

Minä varmaan olen tuollainen läheisriippuvainen. En jotenkin uskalla enkä osaa päästää irti entisestäni vaikka kaikki järki sanoo, että pitäisi unohtaa koko mies ja juosta kovaa toiseen suuntaan. Olen ihan varma, että jos pääsisin yli hänestä, niin olisin todella paljon tyytyväisempi elämääni. Toivon ainakin. Toivoisin, että elämäni olisi iloisempaa ja onnellisempaa.

Onneksi tänään sain ihania ja mahtavia uutisia, kun kävin kesätyöhaastattelussa ja sain paikan. Saan aloittaa osa-aikaisena jo huhtikuussa ja jatkaa aina tuonne elokuun loppuun saakka. Kirjoitan paremmalla ajalla tarkemmin mitä työ tulee pitämään sisällään. Nyt siirryn tv:n ääreen neulomaan ja olemaan yksinäinen läheisriippuvainen, höh.

alakulo

Suru ja ikävä. Yksinäisyys. Henkisesti tosi raskas päivä. Ei muuta tänä iltana.

http://socialimprove.com/files/2007/09/unhappy-smiley.jpg

Tunnevamma

En halua enää ikävöidä. Haluan pystyä jo elämään normaalia elämää. Tuntuu niin huonolta, kun toinen elää iloisena elämäänsä ja minä jäin sen meidän huonon suhteen muistossa roikkumaan.

Se ihminen vain oli minun paras kaveri, rakastaja ja nyt siitä on tullut pahin vihamies. Ei vihamies siinä mielessä, että oikeasti vihaisimme toisiamme, tai kumpikaan kumpaakaan, vaan siinä mielessä, että vihaan tätä tunnetta mitä koen nykyään lähes tauotta. No ehkä tauotta on liioittelua, mutta ihan liikaa kuitenkin.

Mitähän hittoa tässä voisi tehdä? Pitääkö minun oikeasti kohta koittaa jotain laastarisuhdetta? Pelkään, että satutan sellaisella itseäni lisää. Yhh, olen jotenkin viallinen tapaus, liian tunteikas. Tunnevammainen, se minä olen! :J

"oon rakastanut kerran, sain tunnevamman"

Syystä ex

Iuks, mun entinen-entinen-entinen vuosien takaa alko kirjottelemaan facebookissa vähä liian tuttavallisia ja vielä yrittää kyläänkin tulla. Ällöttävää asiasta tekee siis se, että tyyppi on seurustellu jo pari vuotta ja just pari viikkoa sitte kuulin, että ovat muuttaneet sen tyttöystävän kanssa yhteen. Ei kyllä yllätä tuo sen käytös yhtään. Se petti muakin silloin aikoinaan, joten mikäpä pahan (tavan) tappais? Selvinpäin hyvä tyyppi, hauska ja kivannäkönen, mutta heti ku ottaa alkoa, niin muuttuu tuommoseksi kaikkia vonkaavaksi. Pikasesti meni chat multa kiinni tuommosen kanssa.

Umh, katselen tuota Uuden musiikin kilpailua ja ei kyllä vakuuta.

Vapaapäivä

Huomenna vapaapäivä! Ihanaa. Huomenna käyn kyllä hiihtämässä ja siivoan. Tuntuu, ettei ehdi mitään tehdä näin työpäivinä, varsinkin kun pitää lisäksi ehtiä tehdä kouluhommia kuitenkin. Mutta huomenna teen kaikkea kivaa ja viikonloppukin on vapaa, hmm ;)

Soittelin entisen kanssa tuossa aiemmin ja kumma kyllä, ei silti vetänyt mieltä matalaksi. Jospa minä pikku hiljaa olisin pääsemässä yli. Toivon ainakin.

Nyt jos pelaisi Wiitä hetken ja sitten asettuisi katsomaan televisiota. Enköhän minä vielä kirjoittelekin jotain tässä myöhemmällä :)

Samantekevää

"Tänään taas vähän hankalampaa

Olla tässä ja nähdä sut

Se tyttö sun tukkaa kampaa

Se on nätti ja meikannut

Kun sä katsahdat minuun

Mä lasken silmät kämmeniin

Ei mä en anele en kinuu

Sä lähdit pois siis olkoon niin

Hän koskee sun niskaa ja hymyilee

Mä en kestäisi olla siis mitä mä teen

Sul oli metalliketjussa heijastin

Ja mul oli sotkuinen tukka

Ja maailma kuin siinä ei muita ois

Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin

Mä oon säälittävä rukka

Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

Mitä musta jää

kasa ikävää, samantekevää

Viiniboolissa mustikoita

Mun suu on sininen

Se tyttö kerää astioita

Ja sanoo jotain mä vastaa en

Sä tuut ulkoa sisään

Mä lasken silmät kämmeniin

Vähän viiniä lisää

Sä naurat, sanot "juuri niin"

Hän koskee sun niskaa ja hymyilee

Mä en kestäisi olla siis mitä mä teen

Sul oli metalliketjussa heijastin

Ja mul oli sotkuinen tukka

Ja maailma kuin siinä ei muita ois

Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin

Mä oon säälittävä rukka

Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

Mitä musta jää

kasa ikävää, samantekevää

Ja mä vähenen, palelen

Mä haluun pois, ja mä haluu en

Ilman sua ei oo mua, ei ollenkaan

Mikset sä ja miksen mä

Miksei enää ikinä

Ja ulkona kaukana

Jäätyy maa

Eikä musta jäljelle jää

Sul oli metalliketjussa heijastin

Ja mul oli sotkuinen tukka

Ja maailma kuin siinä ei muita ois

Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin

Mä oon säälittävä rukka

Joka murheeseen uppoo eikä pääse pois

Mitä musta jää

Kasa ikävää, samantekevää 

Mitä musta jää

Kasa ikävää, samantekevää"

Vapaus?

Tästä vähän  itselle ja mulle tsemppausta! Kaija Koo - Vapaa

Töihin paluu

Eiliseen loppui sairasloma ja tänään on aika taas palata töiden pariin. Tai koulun harjoitteluahan tämä on, mutta työtä kuitenkin. Sain myös viikonlopulle työtarjouksen ja taidampa ottaa vastaan, niin saa vähän ylimääräistä.

Eilen vietettiin kavereiden kanssa kunnon juoruilta. Kaikilla tuntui olevan enemmän ja vähemmän huolia ja murheita ja siellä kuunneltiin toisten suruja ja kerrottiin omia ja lopulta yhdessä naurettiin (hyvässä hengessä) toisillemme. Söimme myös hyvin. Ihanan rentouttava ilta.

Tänään ajattelin palailla karppailun pariin vähän voimakkaammin, kun huomasin, että on pikkuisen tuo sairasloman mässäily alkanut turvottaa vatsaa. Illalla teen karppipizzaa. Laitan kuvaa ja arvostelua siitä tulemaan sitten. Nyt kuitenkin töihommiin!

Ps. Olen taas niin ikävöinyt sitä yhtä, tiedättehän.. Pitäisi jotenkin reipastua.

Säälittävää

Kyllä nyt täytyy myöntä, että olen todella säälittävä. Olen koko illan odottanut, että entinen mieheni soittaisi tai laittaisi viestiä. Mitään ei ole kuulunut. Mitenhän voin olla näin heikko ja tyhmä? En edes haluaisi ajatella koko ihmistä, niin silti huomaan ikävöiväni häntä.

Päivät menee ihan kohtuullisesti ja tänään kun on tuo pikkutyttö (kummityttö) ollut täällä minun luona, niin en ole edes miettinyt entistä miestäni. Nyt kuitenkin kun yksikseni istuskelen näin illalla ja katselen televisiota ja neulon, niin vähän väliä huomaan ajatusteni karanneen taas johonkin miten meillä oli tapana tehdä tai että tarvitsisin apua jossain digiboksin jumituksessa tai ihan mitä vaan. Näköjään saan mielleyhtymiä häneen nyt ihan kaikesta. Onnekseni olen kuitenkin pystynyt olemaan itse ottamatta yhteyttä. Nyt kello onkin jo niin paljon, että hän on nukkumassa ja tiedän, että tänään ei enää tulla olemaan yhteydessä.

Voisinkohan saada jonkunlaisen aivojen tunneosion nollauksen? Resetoinnin? Pääsisi aloittamaan puhtaalta pöydältä ja voisi ehkä olla joskus onnellinenkin. Sillä eihän onneni tiellä ole mitään muuta kuin minun oma irtipäästämisen osaamattomuuteni. Itse minä olen nyt se suurin viholliseni.

Villasukka on muuten ihan kohta valmis. Kärkikavennusta teen juuri. Taidan neuloa sukan loppuun ja sitten tuonne tuon ihanan pikkutytön viereen nukkumaan!