Viimeinen harjoitteluviikko meneillään ja tänään sattui hyvä tuuri, kun ohjaajalleni tuli kutsu erääseen seminaariin ja hän sai luvan ottaa minut mukaan. Koen tällaiset tosi suurena plussana, koska näissähän sitä uusinta ja oikeinta tietoa tulee. Näiden ohjeiden mukaanhan oikea työ tehdään sitten.
Nyt odottelen ohjaajan saapumista ja koulutuksen alkua jossain tällaisessa sairaalan suuressa tutkijakammiossa. Minusta ei olisi kyllä työhön tällaiseen ympäristöön. Näppäimistön napse on ainut ääni mikä täällä kuuluu. Ihmiset tuijottavat näyttöjään ja välissä saattaa jollakin tippua kynä tms. ja se ääni halkaisee tämän tyhjyyden. Paljon mukavammaksi koen ihmisten kanssa tehtävän työn, vaikka näillä täällä on varmasti paremmat palkat ja paljon siistimpi työympäristö. Mutta jokainen tyylillään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti