Sivut

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ikävähepo takaraivossa

Tänään on ollut taas niin toivottoman ikävä. Meillä on ollut entisen kanssa tapana aina pääsiäisenä käydä jossain reissussa. Viime vuonna oltiin Tallinnassa, sitä aiempana Tukholmassa. Tänä vuonna olen yksin kotona.

Lainasin Tommy Hellstenin kirjan Virtahepo olohuoneessa ja nyt aloittelen lukemaan sitä. Tuo on sitä ns. elämäntaitohömppää, mutta pakko tässä on ottaa kaikki keinot käyttöön, että pääsisi eron jälkeen jaloilleen. Tässä kuuluisi oppia tuntemaan itseään ja syitä siihen miksi tarrautuu johonkin ihmiseen/asiaan jne. Ymmärtämällä irti, tms.

Olikin erään lukijan kanssa "puhetta" taannoin, että suhteen ylipääsyn aika olisi puolet suhteen pituudesta. Minulla alkaa olla erosta kohta puolisen vuotta, eli jäljellä olisi tuolla puolikaslogiikalla sellaiset 2 vuotta. EEeeei! En jaksa. Pitää olla onnellinen, ettei meillä ole lapsia, sillä sehän tarkoittaisi, että täytyisi olla tuon yhden kanssa loppuelämä yhteyksissä. Joutuisi seuraamaan, kun hän hankkii uuden puolison ja jatkaisi onnellisena elämää. Ja minä vain ikävöisin, ilmeisesti.

3 kommenttia:

  1. Mullakin ollut ihan toivottomia ikäväpäiviä tässä muutamia. Itku on herkässä eikä ajatuksiaan saa muualle.. Väsyttää, itkettää ja masentaa vaan ihan kauheasti, eikä pysty olemaan missään tilanteissa läsnä. Todella raskasta! Kiitos kirjavinkistä, olenkin katsellut erästä toista samantapaista hömppäteosta, kerron onko siitä mihinkään kunhan saan sen käsiini. Tohon sun esittelemään haluan tutustua myös.. Mikä tahansa oloa helpottava on todellakin tervetullutta!

    VastaaPoista
  2. voin samaistua oloosi TÄYSIN. ajatella, erostani on vuosi nyt ja edelleen tipahdan sillon tällön järkyttäviin " olen maailman yksinäisin ja epäonnistunein yksilö" - kuoppiin. se on todella raskasta, todella todella raskasta. joka kerta toivoo että olisipa tämä taival jo ohi,mutta ilmeisen pitkään se vie. meidän suhteemme kesti hieman yli kaksi vuotta, joten en enää usko siihen toipumisaika- tarinaan, kaikenjärjen mukaan tulisi minunkin olla jo jaloillani. toki aika on parantanut hieman, ainakin turruttanut ja kyllä niitä valonpisaroitakin jo jonkun verran on toisinaan. rankkaa työtä tämä eroaminen silti on, jokainen tuskan polku on käytävä läpi ennenkuin voi sanoa tälle surulle lopulta hyvästit.

    VastaaPoista
  3. en tajua miksi tuosta tekstistäni jäi ekat lauseet pois, eli edellisen kommentin alku meni seuraavasti : Olen itse eronnut vuosi sitten ja edelleen....

    VastaaPoista