...

Kohta pitäisi alkaa laittelemaan itseä vähän ihmismäisemmäksi. Iltavuoroon meno edessä, mutta mikäs siinä, kun saa sunnuntaikorvauksen. Olen jo alkanut päästä vähän paremmin sisään työpaikan rutiineihin. Eilinen päivä meni ihan kivasti jo, enkä enää ollut kovin hidas. Tänään tietenkin sitten menee tosi huonosti, kun ehdin nyt ajatella, ja jopa kirjoittaa, että alan päästä jyvällä hommista. Muuta elämää minulla ei juuri ole ehtinyt ollakaan. Ei tämä työkeskeisyys tunnu yhtään niin pahalta, kuin se kun harjoittelun aikana aikaa ei jäänyt yhtään mihinkään. Tuntuu jotenkin niin aikuiselta, kun on töissä. Mutta olenhan minä jo aikuinen.