Yksinäisyys hiipi taas jostain tuolta, vaikka kuinka koitin pysyä hyvällä mielellä. Jotenkin sen yksinäisyyden vain tuntee, kun yksin nököttää vapaailtana kotona. Televisio seuranaan ja syö herkkuja, yksin. Ei minun edes tarvitsisi olla yksin, mutta kun muut ei herätä mitään tuntemuksia ja se tuntemusten kohde ei minua halua. Eron jälkeen useampi mies on osoittanu kiinnostusta minua kohtaan ja olen minä parin kanssa yrittänytkin jotain, mutta aina se on kuivahtanut heti alkuunsa, kun minua alkaa lähes ällöttää ne miehet. Blaah, itse teen elämästäni hankalaa.
Viime perjantaina kun oltiin tyttöjen kanssa tuolla yöelämässä, niin tapasin erään kaverini entisen luokkakaverin. Tyyppi tuli juttelemaan kaverille, mutta kaveri oli juuri lähdössä tupakalle, joten jäimme tyypin kanssa kahdestaan. Vietimmekin koko baari-illan sitten toistemme seurassa ja tyyppi tarjosi minulle juomia useamman. Lopulta hän vei minut taksilla kotiinkin vaikka itse asui ihan eri suunnalla. Seuraavana päivänä tyyppi kysyi minua facebookissa kaveriksi, mutta eipä me olla siellä ainoakaan päivänä oltu yhtäaikaa, että oltaisi voitu mitään kirjoitella. Pelottaa, että tässäkin käy niin, että huomaan kohta, ettei kiinnostakkaan yhtään. Nyt vielä voin sanoa, että pikkuisen voisi kiinnostaa tutustella enemmän.. Saa nyt nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti